tiistai 31. tammikuuta 2012

La vie est belle

Huomenna on opettajien lakko, joten mulla ei ole koulua kuin yksi tunti heti aamusta. Ainoa huono puoli siinä on se, että mun täytyy raahautua kouluun kahdeksaksi, enkä mä siis voi nukkua pitkään. En kuitenkaan valita. En todellakaan. Kuuran haemme Isabellen kanssa lentokentältä viiden aikoihin keskiviikkoiltapäivänä. Huomisiltana Arctic Monkeys avaa seitsemän keikkaa käsittävän Ranskan kiertueensa samassa konserttisalissa, jossa reilu viikko sitten kävin harjoittamassa djemben soittoa. Lauantaina suuntaamme Kuuran kanssa Pariisin Zénithin eteen hengailemaan heti teatteritunneilta päästyäni varmistaaksemme pääsymme eturivin tuntumaan illan konsertissa. Talviset säät ovat vihdoin ja viimein rantautumassa Ranskaan, joten ulkona viettämämme tunnit saattavat olla yhtä kärsimystä, mutta mitä pienistä. En yhtään epäile, etteikö se olisi sen arvoista. Pelottava historian opettajani oli tänään ystävällinen mua kohtaan, minkä lisäksi ruokalassa oli kerrankin hyvää ruokaa. Tämä on niitä päiviä, joina elämä hymyilee! En löytänyt mistään postaukseen sopivaa kuvaa, eikä mulle juuri nyt tule mieleen sellaista biisiä, jonka haluaisin teille jakaa, joten näillä mennään.

torstai 26. tammikuuta 2012

Rytmi verissä

Do You Speak Djembe -nimeä kantava konsertti, josta viime postauksessa jo ohimennen mainitsin, oli aivan upea, vaikka perjantain ja lauantain väliset yöuneni sen johdosta typistyivätkin alle kolmeen tuntiin. Klassinen orkesteri soitti vuoroin kaunista, vuoroin hilpeän eläväistä musiikkia, joka nostatti mieleeni kuvia Afrikan ja Etelä-Amerikan sademetsistä. Konserttiyleisö otti osaa musisointiin Djembe-rummuista rytmiä hakkaamalla. Sali kaikui satojen rumpujen jyskeestä. Tunnelma oli katossa tai korkeammalla.



AFS:n viikonloppuleiristä sanon sen verran, että se kului perinteiseen tapaan harjoitusten, keskustelun, vapaaehtoisten hulluilulle nauramisen, virallisen ja epävirallisen iltaohjelman sekä Talent-shown merkeissä. Suurin ero edelliseen leiriin verrattuna oli varmaankin se, ettei mulla tällä kertaa ollut jäätävää flunssaa.

Tänään näin ensimmäisen version viime keskiviikon ja lauantain aikana kuvatusta videonpätkästä, josta teille jo puhelinkin. Se näytti varsin hyvältä. Laitan linkkiä tännekin, kunhan video valmistuu ja päätyy Youtubeen saakka.

Nyt, kun viimeviikkoiset kiireet ovat ainakin vähän helpottaneet, mulla ei enää ole tekosyytä olla kertaamatta ranskan ja bilsan bac blancia varten, joka siis on harjoitusta loppukeväästä koittavaa ylioppilaskoetta varten. Aloitan huomenna tai sitten en. Alle viikko Kuuran tuloon.

perjantai 20. tammikuuta 2012

J'ai trop prévu pour demain

Tällä viikolla olen päässyt turisteilemaan Pariisissa, eli edistämään uraani filmitähtenä AFS:n videoprojektin tiimoilta, jonka tarkoituksena on houkutella ihmisiä Pariisissa vuonna 2014 järjestettävään maailman kongressiin. Eilen kuvasimme koko päivän sateisessa Pariisissa, ja kuvaukset jatkuvat lauantaina aamukahdeksasta yhteen iltapäivällä, jonka jälkeen mun ja vastanäyttelijäni täytyykin jo kiiruhtaa AFS:n järjestämälle viikonloppuleirille Poissyn leirikeskukseen. Mä tulen olemaan hyvin loppu ennen kuin kuluva viikko on ohi, mutta ei se haittaa, sillä Arctic Monkeysin keikkaan on enää vähän yli kaksi viikkoa ja nyt, kun kaikki on viimeisen päälle varmaa, voin paljastaa, että suuntaan sille yhdessä veljeni Kuuran kanssa, joka lentää helmikuun aluksi Ranskaan mua katsomaan. Huomenna mun olisi tarkoitus mennä konserttiin, jossa yleisö osallistuu musiikin tekoon penkeiltä löytyviä rumpuja soittamalla, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Nyt kyllä painun nukkumaan. Aikatauluni on tällä hetkellä noin niin kuin vähän kiireinen, älkääkä siis ihmetelkö, jos ette kuule musta vähään aikaan. Alla olevaan kappaleeseen tykästyin sattumalta yrittäessäni saada selkoa kehitteillä olevien henkilöhahmojeni musiikkimauista. On se kirjoittaminen vaan niin kätevää. Ranskankielisen musiikin kuuntelu on muuten saanut aivan uuden merkityksen nyt, kun pysyn kohtalaisen hyvin kärryillä lyriikoista.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta

Ranskassa loppiainen on kaikkien odottama juhla, sillä joulunajan päättymisen lisäksi se merkitsee la galette des rois -nimisellä voitaikinapiirakalla herkuttelua. Ranskalaisen loppiaisperinteen mukaan piirakan sisälle leivotaan pieni esine, jonka löytäjä saa päähänsä paperikruunun kuninkuuden tai kuningattaruuden merkiksi, minkä lisäksi hän saa valita itselleen loppuillaksi oman kuninkaan tai kuningattaren. Huijaamisen välttämiseksi - tai pikemminkin vanhasta tottumuksesta - kakun jako tapahtuu siten, että perheen/seurueen nuorimmainen istutetaan pöydän alle, mistä käsin hän sitten luettelee järjestyksen, jonka mukaan kakkupalat syöjille jaetaan. Illan säteileväksi kuningattareksi nousi kukas muukaan kuin Lou.

Äskettäin löysin itseni kuuntelemasta sitä Tiernapoikien versiota, jota isä ja Kuura muinoin tapasivat jouluisilla automatkoilla kuluttaa, kunnes olivat ajaneet koko muun maailman hermoromahduksen partaalle. Joskus vain tulee sellainen olo. Nostalgiaa, nostalgiaa...

Loppiaisen lisäksi tästä pian päättyvästä perjantaipäivästä tekee erityisen se tosiseikka, että on Alex Turnerin 26-vuotis syntymäpäivä. Onneksi olkoon! Kuukauden miinus kahden päivän päästä tavataan... Haluan myöskin toivottaa onnea Hetille, joka piakkoin täyttää täydet 18 vuotta.




Kumppanikseen kuningatar Lou valitsi mut.
Olen otettu.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Neljä kuukautta takana, puoli vuotta edessä

Arctic Monkeys - I Bet You Look Good On The Dancefloor

Aloitin vuoden 2012 tanssimalla enemmän kuin muistan koskaan ennen tanssineeni. Oloni oli vapautuneempi kuin pitkään aikaan. Bileet olivat sellaiset, jollaisiin tulen harvemmin päätyneeksi, mutta uusia kokemuksia on aina ilo haalia. Tunnelma niissä oli korkealla ja kaikilla oli hauskaa. Musiikki ei varsinaisesti ollut makuuni, mutta tanssimiseen se soveltui mitä loistavimmin. Yön viimeiset hetket nuokuin sohvalla havahtuen välillä laulamaan Lemon Treen tahtiin tai suoristamaan puutuneita jalkojani sohvapöydälle. Seitsemän aikoihin aamulla suuntasin Cécilen ja Alexin kanssa kotia kohti siinä väsymyksen tilassa, jossa olo tuntuu huomattavan epätodelliselta. Juhlatunnelma RER:issä ja metrossa oli katossa, muttei pelkästään hyvällä tavalla. Kotona joku oli jättänyt avaimen lukkoon oven sisäpuolelle, emmekä siis päässeet sisään ennen kuin koira oli herättänyt puolet talosta haukkumisellaan. Vuoden ensimmäinen yöni, jos sitä nyt enää voi yöksi kutsua, kesti yhdeksästä puoli yhteen. Kun heräsin, olivat jalkani korkokenkien ja tanssimisen yhteisvaikutuksesta kipeät, mutta se oli sen arvoista. Koulu alkaa huomenna. Olen kateellinen kaikille teille, joilla loma jatkuu vielä koko viikon.

Alla vielä pari kuvaa uuden vuoden lookistani. Itse bileistä otettuja kuvia en viitsi täällä julkaista, kun en tiedä, kuinka halukkaita juhlavieraat ovat päätymään blogiini.