torstai 24. helmikuuta 2011

Vauhdin huumaa

Lauantaina ajoimme perheeni kanssa neljän tunnin matkan Jyväskylään ja valtasimme Australiassa parhaillaan matkailevien isovanhempieni kodin. Hiihtoloman viisi ensimmäistä päivää ovat vierähtäneet päätähuimaavaa vauhtia, vaikka en olekaan tehnyt paljon muuta kuin lukenut kirjoja, katsonut leffoja ja pelannut Zeldaa Nintendo DS:llä (Hahaa... Pääsin vihdoin eteenpäin yli vuoden tauon jälkeen!).

Tänään olin kuitenkin pitkästä aikaa pulkkamäessä. Onhan nyt sentään hiihtoloma. Kuuran mielestä mäessä oli liian vähän haastetta, mutta mulla oli hauskaa, mikä on tietysti pääasia. Sormeni luonnollisesti jäätyivät jääpuikoiksi jo muutaman laskun jälkeen (tai oikeastaan heti, kun astuin ulos autosta), mutta eihän tuo toki menoa haitannut. Niin yllättävää kuin se onkin, kaaduin vain kerran (mikä tietysti riitti kastelemaan housut kiitettävän märiksi). Pulkkailu on mahtavaa! Sitä pitäisi harrastaa paljon useammin.

torstai 17. helmikuuta 2011

Arjen juhlaa

Joskus on ihana lämmittää sauna keskellä viikkoa, pukea päälleen flanellipyjama ja paistaa vohveleita kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Arjen keskeltä voi aina löytää pienen syyn juhlaan, eikä syytä oikeastaan edes tarvita, kunhan mieliala vaan on oikeanlainen.

Tänään abit viettivät penkkareitaan. Koulun aula oli koristeltu julisteilla ja juhlasali taiottu leffateatteriksi. Koulu loppui kolme tuntia tavallista aikaisemmin lukion kolmosten karauttaessa rekka-autoilla kauppatorille karkkeja heittelemään. Huomenna ovat sitten vuorossa vanhojen tanssit. Olen mennyt kouluun varttia vaille kymmeneksi neljänä päivänä peräkkäin. Kammottaa ajatuskin, että huomenna täytyy herätä ennen seitsemää...

Aah, hiihtoloma alkaa kohta ja pitkästä aikaa voin hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään!





Tänään ostin Kirjatorilta viimeiset pienestä kirjastostani puuttuvat Percy Jacksonit. Vihdoin mulla on koko sarja.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Oho...

Viikko sitten tein ehkä elämäni pahimman failauksen... Noin kello 19.10 keskiviikkoiltana huomasin kalenteria sattumalta vilkaistessani, että Rikos ja rangaistus -näytelmä, jota mun olisi pitänyt parhaillaan olla katsomassa, oli alkanut kymmenen minuuttia sitten. Aina tuohon hetkeen saakka olin ollut siinä järkkymättömässä käsityksessä, että näytös on torstaina niin kuin viimeksikin. Älä koskaan luota muistiisi!

No, mun ei auttanut muu kuin hypätä taksiin, karauttaa kaupunginteatterille ja toivoa, että joku olisi niin ystävällinen, että päästäisi viattoman lapsirukan pujahtamaan teatterikatsomoon myöhässä. Tämä ei tietenkään onnistunut, sillä katsomossa tapahtuva sählinki olisi tuskin ainakaan auttanut monologinäytelmän ainoaa näyttelijää keskittymään. Eräs älyttömän mukava vahtimestari kuitenkin päästi mut katsomaan isolla näyttämöllä pyörivää Hamburger Börsiä (Kaikkonen oli aivan mahtava), eikä siinä vielä kaikki. Tämä ihana ihminen lupasi jopa tehdä kaikkensa järjestääkseen mulle vapaalipun johonkin toiseen Rikoksen ja rangaistuksen näytökseen.

Juuri äsken sain tietää, että uusi lippu järjestyy kuin järjestyykin! Ah, ihanaa... Mokastani toisin sanoen seurasi pelkkää hyvää. Yritän silti olla ottamatta päivämäärien totaalista sekoittamista tavaksi. Aina ei voi käydä yhtä hyvä tuuri kuin tällä kertaa. Kiitos paljon kaupunginteatterin vahtimestari!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hulluilla on halvat huvit

Perjantaina kokoonnuimme friikkiporukalla Amandan kotiin juhlimaan kyseisen kummajaisen synttäreitä. Syntymäpäiviään Ama vietti oikeastaan jo viime vuoden puolella, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä juhlia.


Illan Liisa Ihmemaassa -teeman innoittamana oli koko juhlaväki pukeutunut mielikuvituksellisesti. Paikan päällä nähtiin Liisan lisäksi valkoinen ja musta kani sekä sekalainen joukko muuta porukkaa kravatteihin, hattuihin ja väärinpäin puettuihin kauluspaitoihin sonnustautuneena.

Wenla päätti juhlien kunniaksi kasvattaa itselleen komean parran.




Juhlat alkoivat herkkujen mutustelulla, kuten asiaan kuuluu. Ruokapöydästä saattoi bongata hillokeksejä, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa, turkinpippurimuffinsseja, kukkakaalia ja kaikenlaista muuta mukavaa. Syömisen ohessa pelasimme rikkinäistä puhelinta, ja sain taas vaihteeksi vatsalihakseni kipeäksi nauramisesta. Lahjojen jakaminen hoitui peili-leikin merkeissä. Lappuimproakin oli illan kuluessa pakko pelata, kun se nyt vaan sattuu olemaan niin tajuttoman hauskaa. Kun ilta alkoi vaihtua yöksi raahasimme sekalaisen pinon patjoja Aman olohuoneen lattialle ja saimme kuin saimmekin järjestettyä jokaiselle friikille oman nukkumakolon. Hauskaa oli jälleen kerran. Sitten vain seuraavia pirskeitä odottamaan.

Uglydog sai kaverin Amandan Simi-otuksesta.

Aman älyttömän suloinen koira Viivi.

Viime viikonloppuna muuten olivat Elinan, Katrin ja Iipan äidin kauan odotetut synttärijuhlat, joissa pääsimme esittämään loistavan näytelmämme. Äideistä parhain -nimeä kantava spektaakkeli sujui mainiosti ja tunnelma oli muutenkin korkealla. Muitakin esityksiä illan aikana nähtiin, ja loppuhuipennuksena pääsimme harjoittamaan zumban uutta variaatiota sumpaa. Yksi juhlien kohokohdista oli ehdottomasti työväenlaulukaraoke. Työväenlaulut ovat siitä hauskoja, että niiden sävelestä pääse perille äärimmäisen helposti, vaikkei kappaleita olisi kuullut koskaan aikaisemmin. Mä en pelkää sua, mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon, joka taistelee!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tervemenoa tammikuu


Tänään sain vihdoin tilattua koulukirjat lukuvuoden kahdelle viimeiselle jaksolle. Sekä tammikuu että kolmas jakso ovat kohta takanapäin, vaikka tuntuu kuin ne olisivat alkaneet vasta äskettäin. Näin se aika kuluu. Koeviikko rullaa kovaa vauhtia eteenpäin, mutten jaksa käyttää energiaani turhaan hermoiluun. Stressaamispuolen taisin hoitaa kuntoon jo pari viikkoa etukäteen. Hyvä niin, sillä nyt jää aikaa muuhunkin.

Odotan kovasti helmikuun alkua ja uutta jaksoa. Syynä tähän ei suinkaan ole koulu, vaan monet hauskat tapahtumat, jotka siintävät edessäpäin. Ensi lauantaina pääsemme esittämään näytelmämme melkoisen suurelle yleisölle Elinan, Katrin ja Iipan äidin synttärijuhliin. Noin viikkoa myöhemmin menen katsomaan Rikoksen ja rangaistuksen uudestaan ja suuntaan viikonlopuksi Helsinkiin. Rakastan sitä, kun on jotain, mitä odottaa. Onneksi aina voi odottaa kesää, jollei muuta keksi.

Pet Shop Boys - It Couldn't Happen Here

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Koeviikko on täällä taas

Koeviikon avasi edellispäivänä ranskan koe. Koetta ei pidetty omassa koulussani, joten söin lounaan ruokalan sijasta Arnoldsilla. Chicken Caesar -bagelin voimin jaksoin istua tunnin verran englannin preppauksessa ennen kuin suuntasin ystäväporukalla Tuulille Elinan, Katrin ja Iipan äidin synttärinäytelmän harjoituksiin. Harjoitukset pitivät läpimenon lisäksi sisällään tanssia, laulua ja paljon naurua. Kotona teimme Kuuran kanssa herkullisia lämppäreitä ja katsoimme Merirosvoradio nimisen komedian. Leffa kertoo 60-luvun merirosvoradioista, jotka salaa mereltä käsin lähettivät pop- ja rock-musiikkia sisältävää radio-ohjelmaa maihin. Koeviikko toisin sanoen alkoi mukavan leppoisasti. Toivottavasti se myös jatkuu sellaisena.


Lauantai sujui rauhallisesti ilman sen suurempaa actionia. Päivän mittaan sain aikaiseksi jopa jotain hyödyllistä. Luin nimittäin vähän englantia maanantaina odottavaan kokeeseen. Jossain vaiheessa iltapäivää tepastelimme Kuuran kanssa keskustaan, missä poikkesimme Filmtownissa ja Sweet Surprisessa.

Lauantai-iltaamme piristi jälleen musiikkimaailmaan omalla tavallaan sijoittuva elokuva. Taking Woodstock on hyväntuulinen kuvaus legendaarisesta hippitfestivaalista Woodstockista, johon odotettujen 50 000 osallistujan sijasta ilmaantuikin puoli miljoonaa nuorta. Leffan olen nähnyt kerran aikaisemminkin, mutta se kestää mainiosti toisen ja varmasti kolmannenkin katselukerran. Tunnelma Taking Woodstockissa on ihanan värikäs, ja sitä katsoessa alkaa tosissaan tehdä mieli festareille. Olisipa jo kesä... Roolisuoritukset leffassa ovat kohdallaan, eikä oikealla näkemänne Michael Langin (Jonathan Groff) kissanpentuhymyyn kovin nopeasti väsy. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille!


Kohta suuntaan taas näytelmäharkkoihin. Elinan ja Katrin luokse tällä kertaa. Hyvä lopetus viikonlopulle. Hauskaa tulee varmasti.

torstai 27. tammikuuta 2011

Kuvakirjojen ihanuudesta








Muutama päivä ennen paluutamme Ranskasta takaisin Suomen maaperälle intoutui äiti ostamaan pinon kuvakirjoja eräästä chartresilaisesta kirjakaupasta. Kyseisen tapahtuman seurauksena rakastuin totaalisesti Nicoletta Ceccolin kuvituksiin, jotka onnistuvat samaan aikaan olemaan sekä pysäyttävän kauniita että kiehtovalla tavalla pelottavia. Tarkemmin kuvittajan töihin pääsee tutustumaan esimerkiksi osoitteessa www.nicolettaceccoli.com. Yllä olevat kuvat löytyvät kirjasta Beautiful Nightmares.