Lähtölaskentaa

Viimeinen kuukausi, viimeinen viikko, viimeinen päivä, viimeiset hetket Disneylandissa, viimeiset hetket ylipäätään, viimeinen suihku, viimeinen ateria, viimeinen (uneton) yö... Ihmisten puheita kuuntelemalla voisi päätellä, etten mä huomenna olekaan suuntaamassa kotiin vaan sähkötuolin kautta ruumishuoneelle. Päällimäisinä tunteina sisälläni myllertävät tällä hetkellä haikeus ja jännitys, vaikka mä olenkin aivan hirmuisen iloinen siitä, että mä muutaman hassun tunnin päästä pääsen halaamaan rakastamia ihmisiä pitkästä aikaa, omaksumaan uudestaan vanhat tottumukseni ja tekemään tuttavuutta huoneeseeni vasta muuttaneen kotiteatterin kanssa. Paluu nyt vain sattuu olemaan edessä aivan hirmuisen pian, enkä mä vielä tunne oloani ollenkaan valmiiksi. Jossain vaiheessa lähdön kuitenkin on tultava ja hyvä niin. Ranska tulee aina pysymään suurena osana itseäni ja tänne jäävät ihmiset toisena perheenäni. Ranska ei kuitenkaan ole katoamassa minnekään, eikä se loppujen lopuksi edes ole kovin kaukana. Palaaminen toisin sanoen on aina mahdollista. Nyt kuitenkin on hyvä palata kotiin. Après avoir fait le tour du monde, tout ce qu'on veut c'est être à la maison. Pian nähdään!