maanantai 28. helmikuuta 2011

Jäähyväisiä ja kirsikankukkia

Kahden viikon päästä ystäväni Salla lähtee vaihtoon kauas Japaniin saakka. Tapasimme eilen toiseksi viimeistä kertaa ennen sitä ja puhuimme taukoamatta ainakin kahdeksan tunnin ajan. Tuntuu uskomattomalta hyvästellä itselle läheinen ihminen tietäen, että toisen näkee seuraavan kerran kunnolla vasta puolentoista vuoden päästä. Puolessatoista vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä varsinkin, kun meistä kumpikin viettää sen kuluessa kymmenen kuukautta vieraassa maassa ja kulttuurissa. Kesällä 2012 meillä molemmilla varmasti riittää kokemuksia jaettavaksi, eivätkä keskustelunaiheet ainakaan lopu kesken.

Sallan lähdön myötä omakin vaihtovuoteni alkaa tuntua jotenkin ajankohtaisemmalta. Puoli vuotta toki tuntuu ajatuksena pitkältä ajalta, mutta tiedän täsmälleen, että se tulee kiitämään ohi uskomatonta vauhtia. Kohta jo istun lentokoneessa matkalla kohti Ranskaa hyvine ja huonoine puolineen. En tiedä pitäisikö olla riemuissaan vai kauhuissaan. Vai ehkä molempia...

HYVÄÄ MATKAA SALLA!

torstai 24. helmikuuta 2011

Vauhdin huumaa

Lauantaina ajoimme perheeni kanssa neljän tunnin matkan Jyväskylään ja valtasimme Australiassa parhaillaan matkailevien isovanhempieni kodin. Hiihtoloman viisi ensimmäistä päivää ovat vierähtäneet päätähuimaavaa vauhtia, vaikka en olekaan tehnyt paljon muuta kuin lukenut kirjoja, katsonut leffoja ja pelannut Zeldaa Nintendo DS:llä (Hahaa... Pääsin vihdoin eteenpäin yli vuoden tauon jälkeen!).

Tänään olin kuitenkin pitkästä aikaa pulkkamäessä. Onhan nyt sentään hiihtoloma. Kuuran mielestä mäessä oli liian vähän haastetta, mutta mulla oli hauskaa, mikä on tietysti pääasia. Sormeni luonnollisesti jäätyivät jääpuikoiksi jo muutaman laskun jälkeen (tai oikeastaan heti, kun astuin ulos autosta), mutta eihän tuo toki menoa haitannut. Niin yllättävää kuin se onkin, kaaduin vain kerran (mikä tietysti riitti kastelemaan housut kiitettävän märiksi). Pulkkailu on mahtavaa! Sitä pitäisi harrastaa paljon useammin.

torstai 17. helmikuuta 2011

Arjen juhlaa

Joskus on ihana lämmittää sauna keskellä viikkoa, pukea päälleen flanellipyjama ja paistaa vohveleita kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Arjen keskeltä voi aina löytää pienen syyn juhlaan, eikä syytä oikeastaan edes tarvita, kunhan mieliala vaan on oikeanlainen.

Tänään abit viettivät penkkareitaan. Koulun aula oli koristeltu julisteilla ja juhlasali taiottu leffateatteriksi. Koulu loppui kolme tuntia tavallista aikaisemmin lukion kolmosten karauttaessa rekka-autoilla kauppatorille karkkeja heittelemään. Huomenna ovat sitten vuorossa vanhojen tanssit. Olen mennyt kouluun varttia vaille kymmeneksi neljänä päivänä peräkkäin. Kammottaa ajatuskin, että huomenna täytyy herätä ennen seitsemää...

Aah, hiihtoloma alkaa kohta ja pitkästä aikaa voin hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään!





Tänään ostin Kirjatorilta viimeiset pienestä kirjastostani puuttuvat Percy Jacksonit. Vihdoin mulla on koko sarja.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Oho...

Viikko sitten tein ehkä elämäni pahimman failauksen... Noin kello 19.10 keskiviikkoiltana huomasin kalenteria sattumalta vilkaistessani, että Rikos ja rangaistus -näytelmä, jota mun olisi pitänyt parhaillaan olla katsomassa, oli alkanut kymmenen minuuttia sitten. Aina tuohon hetkeen saakka olin ollut siinä järkkymättömässä käsityksessä, että näytös on torstaina niin kuin viimeksikin. Älä koskaan luota muistiisi!

No, mun ei auttanut muu kuin hypätä taksiin, karauttaa kaupunginteatterille ja toivoa, että joku olisi niin ystävällinen, että päästäisi viattoman lapsirukan pujahtamaan teatterikatsomoon myöhässä. Tämä ei tietenkään onnistunut, sillä katsomossa tapahtuva sählinki olisi tuskin ainakaan auttanut monologinäytelmän ainoaa näyttelijää keskittymään. Eräs älyttömän mukava vahtimestari kuitenkin päästi mut katsomaan isolla näyttämöllä pyörivää Hamburger Börsiä (Kaikkonen oli aivan mahtava), eikä siinä vielä kaikki. Tämä ihana ihminen lupasi jopa tehdä kaikkensa järjestääkseen mulle vapaalipun johonkin toiseen Rikoksen ja rangaistuksen näytökseen.

Juuri äsken sain tietää, että uusi lippu järjestyy kuin järjestyykin! Ah, ihanaa... Mokastani toisin sanoen seurasi pelkkää hyvää. Yritän silti olla ottamatta päivämäärien totaalista sekoittamista tavaksi. Aina ei voi käydä yhtä hyvä tuuri kuin tällä kertaa. Kiitos paljon kaupunginteatterin vahtimestari!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hulluilla on halvat huvit

Perjantaina kokoonnuimme friikkiporukalla Amandan kotiin juhlimaan kyseisen kummajaisen synttäreitä. Syntymäpäiviään Ama vietti oikeastaan jo viime vuoden puolella, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä juhlia.


Illan Liisa Ihmemaassa -teeman innoittamana oli koko juhlaväki pukeutunut mielikuvituksellisesti. Paikan päällä nähtiin Liisan lisäksi valkoinen ja musta kani sekä sekalainen joukko muuta porukkaa kravatteihin, hattuihin ja väärinpäin puettuihin kauluspaitoihin sonnustautuneena.

Wenla päätti juhlien kunniaksi kasvattaa itselleen komean parran.




Juhlat alkoivat herkkujen mutustelulla, kuten asiaan kuuluu. Ruokapöydästä saattoi bongata hillokeksejä, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa, turkinpippurimuffinsseja, kukkakaalia ja kaikenlaista muuta mukavaa. Syömisen ohessa pelasimme rikkinäistä puhelinta, ja sain taas vaihteeksi vatsalihakseni kipeäksi nauramisesta. Lahjojen jakaminen hoitui peili-leikin merkeissä. Lappuimproakin oli illan kuluessa pakko pelata, kun se nyt vaan sattuu olemaan niin tajuttoman hauskaa. Kun ilta alkoi vaihtua yöksi raahasimme sekalaisen pinon patjoja Aman olohuoneen lattialle ja saimme kuin saimmekin järjestettyä jokaiselle friikille oman nukkumakolon. Hauskaa oli jälleen kerran. Sitten vain seuraavia pirskeitä odottamaan.

Uglydog sai kaverin Amandan Simi-otuksesta.

Aman älyttömän suloinen koira Viivi.

Viime viikonloppuna muuten olivat Elinan, Katrin ja Iipan äidin kauan odotetut synttärijuhlat, joissa pääsimme esittämään loistavan näytelmämme. Äideistä parhain -nimeä kantava spektaakkeli sujui mainiosti ja tunnelma oli muutenkin korkealla. Muitakin esityksiä illan aikana nähtiin, ja loppuhuipennuksena pääsimme harjoittamaan zumban uutta variaatiota sumpaa. Yksi juhlien kohokohdista oli ehdottomasti työväenlaulukaraoke. Työväenlaulut ovat siitä hauskoja, että niiden sävelestä pääse perille äärimmäisen helposti, vaikkei kappaleita olisi kuullut koskaan aikaisemmin. Mä en pelkää sua, mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon, joka taistelee!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tervemenoa tammikuu


Tänään sain vihdoin tilattua koulukirjat lukuvuoden kahdelle viimeiselle jaksolle. Sekä tammikuu että kolmas jakso ovat kohta takanapäin, vaikka tuntuu kuin ne olisivat alkaneet vasta äskettäin. Näin se aika kuluu. Koeviikko rullaa kovaa vauhtia eteenpäin, mutten jaksa käyttää energiaani turhaan hermoiluun. Stressaamispuolen taisin hoitaa kuntoon jo pari viikkoa etukäteen. Hyvä niin, sillä nyt jää aikaa muuhunkin.

Odotan kovasti helmikuun alkua ja uutta jaksoa. Syynä tähän ei suinkaan ole koulu, vaan monet hauskat tapahtumat, jotka siintävät edessäpäin. Ensi lauantaina pääsemme esittämään näytelmämme melkoisen suurelle yleisölle Elinan, Katrin ja Iipan äidin synttärijuhliin. Noin viikkoa myöhemmin menen katsomaan Rikoksen ja rangaistuksen uudestaan ja suuntaan viikonlopuksi Helsinkiin. Rakastan sitä, kun on jotain, mitä odottaa. Onneksi aina voi odottaa kesää, jollei muuta keksi.

Pet Shop Boys - It Couldn't Happen Here