Kahden viikon päästä ystäväni Salla lähtee vaihtoon kauas Japaniin saakka. Tapasimme eilen toiseksi viimeistä kertaa ennen sitä ja puhuimme taukoamatta ainakin kahdeksan tunnin ajan. Tuntuu uskomattomalta hyvästellä itselle läheinen ihminen tietäen, että toisen näkee seuraavan kerran kunnolla vasta puolentoista vuoden päästä. Puolessatoista vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä varsinkin, kun meistä kumpikin viettää sen kuluessa kymmenen kuukautta vieraassa maassa ja kulttuurissa. Kesällä 2012 meillä molemmilla varmasti riittää kokemuksia jaettavaksi, eivätkä keskustelunaiheet ainakaan lopu kesken.
Sallan lähdön myötä omakin vaihtovuoteni alkaa tuntua jotenkin ajankohtaisemmalta. Puoli vuotta toki tuntuu ajatuksena pitkältä ajalta, mutta tiedän täsmälleen, että se tulee kiitämään ohi uskomatonta vauhtia. Kohta jo istun lentokoneessa matkalla kohti Ranskaa hyvine ja huonoine puolineen. En tiedä pitäisikö olla riemuissaan vai kauhuissaan. Vai ehkä molempia...
HYVÄÄ MATKAA SALLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti