lauantai 31. maaliskuuta 2012

Schnitzeleitä ja hevosvaunuja

Wienin matka oli ja meni mitä onnistuneimmissa merkeissä. Lähtö sinne tapahtui keskiviikkoaamuna. Herätyskelloni soi tasan neljältä aamuyöstä ja bussikuljetus lentokentälle lähti liikkeelle koulun edestä paria tuntia myöhemmin. Lentokoneen ikkunasta oli ihana katsella vuoria. Wien on kaunis kaupunki. Siellä (turisteja viihdyttämään tarkoitettujen) hevosvaunujen ja vuosisatoja vanhojen kivitalojen keskellä liikuskellessa tuntuu melkein kuin olisi siirtynyt ajassa runsaasti taaksepäin. Postauksen kuvista voitte saada kaupungin monumentaalisuudesta ainakin jonkinlaisen käsityksen. Wienissä heräsin joka päivä siinä puoli kahdeksan maissa ehtiäkseni kahdeksaksi aamupalalle. Kertaakaan Ranskaan saapumiseni jälkeen en ole syönyt yhtä suuria aamupaloja kuin viiden Wienissä viettämäni päivän aikana. Järjestetty ohjelma, johon kuului lähinnä museovisiittejä ja arkkitehtuuriin tutustuttavia kävelyretkiä, kesti aina suunnilleen puoli kymmenestä neljään. Ilmat suosivat kaikenlaista ulkona liikuskelua, sillä lämpötila nousi joka päivä varmasti ainakin kahteenkymmeneen asteeseen. Näin muun muassa Wienin oopperan, lukuisia kirkkoja, Mozartin entisen kodin ja Gustav Klimtin maalauksia. Neljän jälkeen meillä oli aikaa pyöriä kaupungilla tai tehdä mitä huvittaa aina illalliseen saakka. Hotellin ravintolan ruoka oli yllättävän hyvää. Pääsin maistamaan esimerkiksi schnitzeleitä, jotka tietääkseni ovat yksi itävallan kansallisruuista. Illallisen jälkeen kaikki viettivät aikaa toistensa hotellihuoneissa ja ihan vain pitivät hauskaa. Itsekin tutustuin moniin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa en syystä tai toisesta ole ollut paljoa tekemisissä aikaisemmin. Hiljaisuus alkoi iltakymmeneltä, jolloin opettajat tarkistivat kaikkien olevan huoneissaan, mutta monet jatkoivat juhlimista vielä pitkälle yöhön. Itse noudatin hiljaisuutta enemmän tai vähemmän täsmällisesti, mikä johtui lähinnä siitä, että olin joka ilta sen verran poikki, etten millään pysynyt hereillä siihen asti, että opettajat olivat turvallisesti unten mailla. Eräänä iltana itävaltalaisesta televisiosta tuli The Lord of the Ringsiä, mutta pokkani ei riittänyt sen katsomiseen saksaksi dubattuna, joten päädyinkin Star Warsiin. Lopuksi kuvia:

Vuoria!


Värikylläinen hotellimme

Arctic Monkeys -fanit ymmärtänevät, miksi kiipesin hotellin
viidenteen kerrokseen ihan vain ottaakseni yllä olevan kuvan


Eräässä museossa oli lapsivierailijoita
varten suuri pöydällinen leegoja.
Arvatkaa vain ryntäsimmekö me kaikki
lukion kakkoset rakentelemaan niistä heti,
kun opettajan silmä vältti?


Jollakin tavoin valtava kenkämainos kirkon
 kyljessä tuntuu ajatuksena erikoiselta



Olin ottavinani kuvaa taustalla näkyvästä pankista,
vaikka oikeasti kuvasinkin lähinnä skeittaavia pikkupoikia.

Tällaiset kerrostalot ovat Wienin keskustassa ihan normaali näky





Suloinen Anaïs ja frappuccino






Olen ollut koko päivän flunssasa kotona, mutta voin jo paljon paremmin. Niin siinä käy kun vaihtaa talvivaatteet muutamassa päivässä teepaitaan ja shortseihin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kansainvälisessä keittiössä


Viikonlopun mä tosiaan vietin Yukan luona sushin valmistuspuuhissa, vaikka teimmehän me siis toki muutakin. Alla ja yllä kuvamuotoista todistusaineistoa suuresta kokkausoperaatiostamme. Kansainvälisen illallisemme kruunasi jälkiruuaksi tekaisemani pannukku, joka sekin tuntui menevän oikein hyvin kaupaksi. Tämä jääneekin sitten viimeiseksi postauksekseni ennen Wienin matkaa. Adios amigos!





tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hihkua on hauska sana

Arvatkaapas, kuka on menossa Placebon keikalle Helsinkiin syyskuussa? Ensimmäisen kerran kuulin Placebon Suomen visiitistä viikko sitten, ja nyt onkin sitten jo liput varattu mulle, Katrille, äidille ja Kuuralle. Aamuinen matikan tunti oli ymmärrettävää kyllä yhtä tuskaa, kun aluksi odottelin viestiä äidiltä ja sen saatuani... No, olin harvinaisen kykenemätön keskittymään.

Tänään oli niin keväisen lämmintä, että pärjäsin ulkona mainiosti jopa ilman takkia. Koulu loppui jo puolilta päivin, joten päätimme muutaman koulukaverini kanssa käydä lounaalla parin RER-pysäkin päässä sijaitsevassa sushi-ravintolassa. Ravintolan paras puoli oli epäilemättä se, että lounasaikaan pöytiä sivuavilta liukuhihnoilta sai tarjoilla itselleen niin paljon japanilaista kuin ikinä halusi, vaikka ruokaa olen toki syönyt parempaakin. Sushia saan kuitenkin ensi viikonloppunakin, kun suuntaan Yukan luokse sitä kokkaamaan. Yuka on työskennellyt oikeassa japanilaisessa sushi-ravintolassa, joten odotukseni ovat syystä korkealla. Itse lupasin tehdä suomalaista jälkiruokaa.

Wienin matkaan on aikaa enää reilu viikko. Lähtö koululta tapahtuu ensi viikon keskiviikkona varttia yli viisi aamulla. Vaikka olenkin aina pitänyt aamulähdöistä, saattaa herääminen keskiviikkoaamuna olla lievästi sanottuna väkivaltainen. Ensi perjantaina menen kirjamessuille Pariisiin. Siitä voi tulla oikein mielenkiintoista, minkä lisäksi mulla on tekosyy jättää väliin kokonainen koulupäivä. Bac blancini muuten meni huomattavasti paremmin, kuin uskalsin odottaa. Huomenna saan oletettavasti tietää toisen trimesterin keskiarvoni.