Hihkua on hauska sana

Arvatkaapas, kuka on menossa Placebon keikalle Helsinkiin syyskuussa? Ensimmäisen kerran kuulin Placebon Suomen visiitistä viikko sitten, ja nyt onkin sitten jo liput varattu mulle, Katrille, äidille ja Kuuralle. Aamuinen matikan tunti oli ymmärrettävää kyllä yhtä tuskaa, kun aluksi odottelin viestiä äidiltä ja sen saatuani... No, olin harvinaisen kykenemätön keskittymään.

Tänään oli niin keväisen lämmintä, että pärjäsin ulkona mainiosti jopa ilman takkia. Koulu loppui jo puolilta päivin, joten päätimme muutaman koulukaverini kanssa käydä lounaalla parin RER-pysäkin päässä sijaitsevassa sushi-ravintolassa. Ravintolan paras puoli oli epäilemättä se, että lounasaikaan pöytiä sivuavilta liukuhihnoilta sai tarjoilla itselleen niin paljon japanilaista kuin ikinä halusi, vaikka ruokaa olen toki syönyt parempaakin. Sushia saan kuitenkin ensi viikonloppunakin, kun suuntaan Yukan luokse sitä kokkaamaan. Yuka on työskennellyt oikeassa japanilaisessa sushi-ravintolassa, joten odotukseni ovat syystä korkealla. Itse lupasin tehdä suomalaista jälkiruokaa.

Wienin matkaan on aikaa enää reilu viikko. Lähtö koululta tapahtuu ensi viikon keskiviikkona varttia yli viisi aamulla. Vaikka olenkin aina pitänyt aamulähdöistä, saattaa herääminen keskiviikkoaamuna olla lievästi sanottuna väkivaltainen. Ensi perjantaina menen kirjamessuille Pariisiin. Siitä voi tulla oikein mielenkiintoista, minkä lisäksi mulla on tekosyy jättää väliin kokonainen koulupäivä. Bac blancini muuten meni huomattavasti paremmin, kuin uskalsin odottaa. Huomenna saan oletettavasti tietää toisen trimesterin keskiarvoni.