Schnitzeleitä ja hevosvaunuja

Wienin matka oli ja meni mitä onnistuneimmissa merkeissä. Lähtö sinne tapahtui keskiviikkoaamuna. Herätyskelloni soi tasan neljältä aamuyöstä ja bussikuljetus lentokentälle lähti liikkeelle koulun edestä paria tuntia myöhemmin. Lentokoneen ikkunasta oli ihana katsella vuoria. Wien on kaunis kaupunki. Siellä (turisteja viihdyttämään tarkoitettujen) hevosvaunujen ja vuosisatoja vanhojen kivitalojen keskellä liikuskellessa tuntuu melkein kuin olisi siirtynyt ajassa runsaasti taaksepäin. Postauksen kuvista voitte saada kaupungin monumentaalisuudesta ainakin jonkinlaisen käsityksen. Wienissä heräsin joka päivä siinä puoli kahdeksan maissa ehtiäkseni kahdeksaksi aamupalalle. Kertaakaan Ranskaan saapumiseni jälkeen en ole syönyt yhtä suuria aamupaloja kuin viiden Wienissä viettämäni päivän aikana. Järjestetty ohjelma, johon kuului lähinnä museovisiittejä ja arkkitehtuuriin tutustuttavia kävelyretkiä, kesti aina suunnilleen puoli kymmenestä neljään. Ilmat suosivat kaikenlaista ulkona liikuskelua, sillä lämpötila nousi joka päivä varmasti ainakin kahteenkymmeneen asteeseen. Näin muun muassa Wienin oopperan, lukuisia kirkkoja, Mozartin entisen kodin ja Gustav Klimtin maalauksia. Neljän jälkeen meillä oli aikaa pyöriä kaupungilla tai tehdä mitä huvittaa aina illalliseen saakka. Hotellin ravintolan ruoka oli yllättävän hyvää. Pääsin maistamaan esimerkiksi schnitzeleitä, jotka tietääkseni ovat yksi itävallan kansallisruuista. Illallisen jälkeen kaikki viettivät aikaa toistensa hotellihuoneissa ja ihan vain pitivät hauskaa. Itsekin tutustuin moniin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa en syystä tai toisesta ole ollut paljoa tekemisissä aikaisemmin. Hiljaisuus alkoi iltakymmeneltä, jolloin opettajat tarkistivat kaikkien olevan huoneissaan, mutta monet jatkoivat juhlimista vielä pitkälle yöhön. Itse noudatin hiljaisuutta enemmän tai vähemmän täsmällisesti, mikä johtui lähinnä siitä, että olin joka ilta sen verran poikki, etten millään pysynyt hereillä siihen asti, että opettajat olivat turvallisesti unten mailla. Eräänä iltana itävaltalaisesta televisiosta tuli The Lord of the Ringsiä, mutta pokkani ei riittänyt sen katsomiseen saksaksi dubattuna, joten päädyinkin Star Warsiin. Lopuksi kuvia:

Vuoria!

Värikylläinen hotellimme

Arctic Monkeys -fanit ymmärtänevät, miksi kiipesin hotellin
viidenteen kerrokseen ihan vain ottaakseni yllä olevan kuvan

Eräässä museossa oli lapsivierailijoita
varten suuri pöydällinen leegoja.
Arvatkaa vain ryntäsimmekö me kaikki
lukion kakkoset rakentelemaan niistä heti,
kun opettajan silmä vältti?

Jollakin tavoin valtava kenkämainos kirkon
 kyljessä tuntuu ajatuksena erikoiselta

Olin ottavinani kuvaa taustalla näkyvästä pankista,
vaikka oikeasti kuvasinkin lähinnä skeittaavia pikkupoikia.

Tällaiset kerrostalot ovat Wienin keskustassa ihan normaali näky

Suloinen Anaïs ja frappuccino

Olen ollut koko päivän flunssasa kotona, mutta voin jo paljon paremmin. Niin siinä käy kun vaihtaa talvivaatteet muutamassa päivässä teepaitaan ja shortseihin.