If you’re gonna try and walk on water make sure you wear your comfortable shoes

Sain eilen käsiini ranskalaisen perheeni täyttämän (sähköisen) lomakenipun, joka koostuu muun muassa perhekuvauksesta ja muutamista kuvista. Lisätiedon innoittamana päädyin kirjoittamaan sähköpostiviestin vaihtoperheeni äidille. Ranskaksi peräti. Noin kymmenen lausetta käsittävän sähköpostin kirjoittamiseen, multa kului tovi jos toinenkin, mutta lopputulos miellytti mua kovasti.

Pian lähetysnappia painettuani sainkin jo vastuksen, minkä lisäksi vanhin siskoni pyysi mua kaverikseen Facebookissa ja tuli saman tien juttusille. Juttelin vanhempien siskojeni kanssa Facebookin keskusteluikkunassa pitkälle yöhön ja sain tietää lisää esimerkiksi tulevasta luokastani - näillä näkymin opiskelen matikkaa, yhteiskuntaoppia, historiaa, maantiedettä, englantia, ranskaa, saksaa ja liikuntaa sekä valinnaisaineina teatteri- ja taidehistoriaa - sekä Ranskan AFS-toiminnasta. Sain myös tietää, että kotikaupunkini Condé-Sainte-Libiaire sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Pariisista, ja Disneylandiin sieltä on kymmenen minuuttia.

Tällä hetkellä oloni on hyvin sekava, mutta onnellinen. Alexandra ja Cécile vaikuttavat ihanilta, ja odotan malttamattomasti heidän tapaamistaan! Olen myös kovin ylpeä itsestäni, kun "mesetin" kolme tuntia ranskaksi ilman sen suurempaa päänvaivaa. Ala-asteella en varmasti olisi uskonut, että tähän vielä päädytään. Google-kääntäjä toki auttoi mua vähän, mutta siihen ei todellakaan voi sokeasti luottaa! Mitäköhän saksan opinnoistani Ranskassa mahtaa tulla? Osaan sanoa kyseisellä kielellä tasan kaksi lausetta, jotka ovat ich liebe dich ja du bist sehr schen.

Ensimmäinen henkilökohtainen kontakti vaihtoperheeni kanssa  antoi mulle sen verran ajattelemisen aihetta, etten nukkunut montaakaan silmäystä viime yön aikana, mikä saattaa käydä ilmi myös tämän postauksen julkaisuajankohdasta. Naapurissa ennen viittä aloitettu metsätyö ei myöskään varsinaisesti auttanut mua nukahtamaan. Kun olin kieriskellyt vuoteessa tarpeekseni, päätin tulla purkamaan ajatuksiani tähän nettipäiväkirjaan, jos vaikka sitten saisin unta. No, ei kesälomalla aina tarvitse nukkua! Ainahan voin ottaa päiväunet töiden jälkeen.

Musiikkiaakkoset osa 3 (O-T)

Olin jo päässyt kokonaan unohtamaan tämän haasteen, mutta nyt musiikkiaakkoset ovat täällä taas! Saanen esitellä kirjaimet O:sta T:hen. Tällä kertaa vuorossa onkin melko rauhallista menoa...

O - On Melancholy Hill (Gorillaz)

On Melancholy Hill on yksi Gorillazin kauneimmista kappaleista, minkä lisäksi se lukeutuu kaikkien aikojen suosikkibiisieni värikkääseen joukkoon. Tunnelmaltaan kappale on utuinen. Sen lyriikat ovat makuuni juuri sopivan kummalliset. Laulu tuntuu ikään kuin kantautuvan kaiun tavoin jostakin kaukaa. Musiikkivideonsa puolesta biisi on hyvin Gorillazmainen. Outo, mutta ovela. Parhaiten se aukenee, jos tuntee Plastic Beachin koko tarinan.

Up on melancholy hill

There's a plastic tree

Are you here with me?

Just looking out on the day of another dream

P - Pink Water 3 (Indochine)

Törmäsin Indochineen viime syksynä ranskalaista musiikkia metsästäessäni. Suuria tunteita yhtyeen tuotanto ei mussa silloin herättänyt, vaikka olikin tervetullut poikkeus kaiken sen ranskalaisen hiphopin keskelle. Bändi on mulle edelleen melko tuntematon, mutta yhtä sen biiseistä en millään kyllästy kuuntelemaan. Melodialtaan rauhallinen Pink Water 3 saa ranskan kielen kuulostamaan tavallistakin kauniimmalta. Kappaleen kruunaa vierailevana vokalistina toimivan Brian Molkon esittämä kertosäe, jota ilman biisi ehkä jäisi tylsän tasapaksuksi. Näin se pikemminkin hipoo täydellisyyttä.

Get me out of this place
Get me out of this town
Before I drown in your deep
Pink Water

Q - Que N'ai-je (Keren Ann)

Q-kirjaimella alkavia kappaleennimiä on huomattavan vaikea löytää. Omissa musiikkitiedostoissani niitä on tasan neljä, mikä teki valinnasta helpon. Israelilaissyntyinen Keren Ann on yksi suosikkiartisteistani, ja Nolita-albumin avausraita Que N'ai-je lukeutuu hänen kauneimpiin kappaleisiinsa. Biisin taustalla soiva melodia, Keren Annin kauniin herkkä ääni ja ranskan kieli tekevät kappaleesta syvästi tunteisiini vetoavan kokonaisuuden.

Keren Ann

R - Rocket Brothers (Kashmir)

Rocket Brothers on yksi niistä harvoista kappaleista, joihin olen tutustunut musiikkivideon kautta. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni kyseisen videon pienenä lapsena, jolloin se teki muhun suuren vaikutuksen. Viime kesänä löysin kauan kadoksissa olleen biisin uudestaan, ja edelleen sillä on kyky tehdä mut surulliseksi. Juuri tämä haikeuden tunne on osa kappaleen ihanuutta.

S - Suck It and See (Arctic Monkeys)

S-kirjaimen kohdalle olin alunperin kaavaillut kokonaan toista biisiä, mutta Arctic Monkeys julkaisi hiljattain neljännen studioalbuminsa, enkä mitenkään voinut olla nappaamatta levyltä edustajaa tälle listalle. Uudella levyllään Arctic Monkeys esittelee itsestään kokonaan uuden puolen, jota en voi kuin ihastella. Albumin nimikkobiisi Suck It and See saa huonosta säästä huolimatta kesäni tuntumaan - tai kuulostamaan - juuri siltä, miltä sen pitääkin. En varmaan koskaan kyllästy Alex Turnerin ääneen.

Blue moon girls from once upon a shangri la

How I often wonder where you are

You have got that face that just says

Baby I was made to break your heart

T - This Is a Low (Blur)

Jo kyynel Damonin poskella yllä olevan Glastonbury-livetaltioinnin lopuksi riittää kertomaan jotain This Is a Lown lumosta. Tunne, jolla Damon kappaleen esittää, saa itsenikin melkein kyynelehtimään, vaikken todellakaan ole herkkä itkemään. Yksi syy siihen, että olen rakastanut Bluria jo reilusti yli vuoden ajan on se, kuinka erilaista musiikkia bändi kykenee luomaan. Parklifen ja Country Housen kaltaisten energiapläjäysten joukkoon mahtuu myös kauniin surullisia kappaleita sekä omituisia kokeiluja. Voi kuinka paljosta saankaan kiittää Bluria.

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu

Sekä minä että tietokoneeni olemme viettäneet hiljaiseloa pari viime viikkoa, eikä blogini päivitystahti ole ollut päätä huimaava. Huolestumiseen ei kuitenkaan ole syytä, sillä olen edelleen elossa ja jopa hengitän. Olen majaillut Keski-Suomen perukoilla jo jonkin aikaa. Vaikka olen täällä pääasiassa töissä, on elämäni luonnon helmassa huomattavan rentouttavaa. Kotiin palailen ensi viikon lopulla, jolloin meille muuttaa viikon ajaksi asumaan italialainen vaihto-oppilas. Voi kuinka odotankaan hänen tapaamistaan! Toivottavasti englannin kielen taitoni eivät ole kesäloman aikana ruostuneet ainakaan auttamattomasti.

Lueskelin tässä muutama päivä sitten AFS-tiedotetta Ranskan koulujärjestelmästä. Tulevana lukuvuonna koulupäiväni tulevat näillä näkymin kestämään kahdeksasta tai yhdeksästä aamulla viiteen tai kuuteen iltapäivällä. Hurjaa... Ranskassa sekä talvi- että pääsiäisloma kestävät kaksi viikkoa ja syyslomakin kymmenen päivää. Kyllä kelpaa.

Juhannusjuhlassa satoi ja satoi, mutta kokko järven keskellä jaksoi palaa. "Trubaduurin" esitys ei parantunut vielä sittenkään, kun äänentoisto lopulta saatiin toimimaan oikein. Myötähäpeän tunne on tunteista hirvittävin. Lettu maistuu hyvältä jopa silloin, kun hillo on sokerimönjää.

Café Cannibale toivottaa vaarallista juhannusta niin pienille kuin suurillekin otuksille!

Finalement

Tänään tapahtui se, mitä olen odottanut kärsimättömästi aina viimevuoden keväästä asti. Sain isäntäperhetiedot! Niiden myötä Ranskaan lähtöni tuntuu todellisemmalta kuin koskaan! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Luultavasti molempia.

Ranskassa mua odottaa tälläkin hetkellä äiti, isä, kolme siskoa ja koira (21, 17 ja 7 vuotiaat)! Mulla ei koskaan ole ollut siskoa, mutta nyt niitä onkin yhtäkkiä kolme. Jännittävää. Tuleva kotipaikkakuntani on nimeltään Condé-Sainte-Libiaire. Se sijaitsee Île-de-Francen alueella, eli ihan Pariisin kyljessä! En voisi olla onnellisempi...

Mökkielämä on vaihtunut kesätöihin mummin käsityö- ja taidetalossa. Viikonloppu kului mukavasti kirpputoria rakentaessa. Tänään kiillotin ja järjestelin koko joukon astioita huomenna saapuvaa neljänkymmenen hengen ryhmää varten. Tämänpäiväisessä mielentilassani mekaaninen työ sopi mulle varsin hyvin. Mihinkään kovin suurta keskittymistä vaativaan olisin tuskin kyennyt.

Päivän teemaan sopien ilahdutan teitä Brian Molkon coverilla legendaarisen belgialaislaulaja Jacques Brelin kappaleesta Ne me quitte pas.

Mökkielämää

Paras tapa viettää kuumaa kesäpäivää on istua laiturilla, heilutella jalkojaan viileässä vedessä ja katsoa kauas järvelle. Kesämökki järven keskellä on yksi niistä asioista, joista en missään nimessä haluaisi luopua. Hyttysen ininä korvan juuressa keskellä yötä, ei ole se kaikkein ihanin ääni maailmassa, mutta se kuuluu mökkielämään. Sen olen näiden menneiden kuudentoista kesän aikana huomannut. Eilen näin veneestä kahden joutsenen juoksevan vettä pitkin ja kohoavan siivilleen. Se oli kaunista.