tiistai 28. kesäkuuta 2011

If you’re gonna try and walk on water make sure you wear your comfortable shoes

Sain eilen käsiini ranskalaisen perheeni täyttämän (sähköisen) lomakenipun, joka koostuu muun muassa perhekuvauksesta ja muutamista kuvista. Lisätiedon innoittamana päädyin kirjoittamaan sähköpostiviestin vaihtoperheeni äidille. Ranskaksi peräti. Noin kymmenen lausetta käsittävän sähköpostin kirjoittamiseen, multa kului tovi jos toinenkin, mutta lopputulos miellytti mua kovasti.

Pian lähetysnappia painettuani sainkin jo vastuksen, minkä lisäksi vanhin siskoni pyysi mua kaverikseen Facebookissa ja tuli saman tien juttusille. Juttelin vanhempien siskojeni kanssa Facebookin keskusteluikkunassa pitkälle yöhön ja sain tietää lisää esimerkiksi tulevasta luokastani - näillä näkymin opiskelen matikkaa, yhteiskuntaoppia, historiaa, maantiedettä, englantia, ranskaa, saksaa ja liikuntaa sekä valinnaisaineina teatteri- ja taidehistoriaa - sekä Ranskan AFS-toiminnasta. Sain myös tietää, että kotikaupunkini Condé-Sainte-Libiaire sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Pariisista, ja Disneylandiin sieltä on kymmenen minuuttia.

Tällä hetkellä oloni on hyvin sekava, mutta onnellinen. Alexandra ja Cécile vaikuttavat ihanilta, ja odotan malttamattomasti heidän tapaamistaan! Olen myös kovin ylpeä itsestäni, kun "mesetin" kolme tuntia ranskaksi ilman sen suurempaa päänvaivaa. Ala-asteella en varmasti olisi uskonut, että tähän vielä päädytään. Google-kääntäjä toki auttoi mua vähän, mutta siihen ei todellakaan voi sokeasti luottaa! Mitäköhän saksan opinnoistani Ranskassa mahtaa tulla? Osaan sanoa kyseisellä kielellä tasan kaksi lausetta, jotka ovat ich liebe dich ja du bist sehr schen.

Ensimmäinen henkilökohtainen kontakti vaihtoperheeni kanssa  antoi mulle sen verran ajattelemisen aihetta, etten nukkunut montaakaan silmäystä viime yön aikana, mikä saattaa käydä ilmi myös tämän postauksen julkaisuajankohdasta. Naapurissa ennen viittä aloitettu metsätyö ei myöskään varsinaisesti auttanut mua nukahtamaan. Kun olin kieriskellyt vuoteessa tarpeekseni, päätin tulla purkamaan ajatuksiani tähän nettipäiväkirjaan, jos vaikka sitten saisin unta. No, ei kesälomalla aina tarvitse nukkua! Ainahan voin ottaa päiväunet töiden jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti