Viimeisimmät kymmenen päivää elämästäni ovat olleet niin täynnä kaikenlaista, että perässä pysyminen on silloin tällöin tuottanut vähän hankaluuksia. Tänä iltana suuntaan Tuulin luokse ja sitä kautta kymmeneksi päiväksi purjehtimaan Tanskan saaristoon. Sitä ennen yritän kuitenkin muuttaa sanoiksi edes osan viimepäivien tapahtumista.
Perjantaina 1. heinäkuuta jätin Keski-Suomen taakseni ja palasin kotiin. Perjantaipäivän vietin friikkiporukan kanssa keskiaikamarkkinoita koluten ja kuulumisia vaihtaen. Heti lauantaiaamuna hyppäsin autoon äidin ja Kuuran kanssa. Aikomuksenamme oli karauttaa Helsinkiin ja osallistua Pride-viikon loppuhuipennuksena toimivaan kulkueeseen. Tunnelma Senaatintorilla oli värikäs ja kaikin puolin mahtava. Kuumuudesta huolimatta marssiminen Pride-kulkueessa Amnestyn riveissä oli hieno kokemus. Rakkaus kun tunnetusti kuuluu kaikille. Paluumatkamme kotiin oli melko mielenkiintoinen. Yli puolet auton tilasta täytti valtava peili, joten mä ja Kuura istuttiin melko epätavallisissa asennoissa.
Sunnuntaina myrskyn laannuttua haimme äidin kanssa italialaisen kesäsiskoni Desiren linja-autoasemalta. Desiren kanssa olen päässyt tutustumaan Turkuun aivan uudesta näkökulmasta. Yhdessä olemme kalunneet läpi Aboa Vetuksen, Turun linnan, Tuomiokirkon ja Logomon, jotka kaikki ovat turkulaiselle enemmän tai vähemmän itsestäänselviä paikkoja. Viikko sitten maanantaina kävimme elokuvissa katsomassa neljännen Pirates of the Caribbeanin. Koska elokuvat Italiassa dupataan lähes poikkeuksetta, oli tämä ensimmäinen kerta, kun Desire kuuli Johnny Deppin oikean äänen. Tiistain ja keskiviikon välisen yön vietimme mökillä Kustavissa. Siellä Desire pääsi tutustumaan suomalaiseen saunaan ja kokeilemaan veneilyä myrskyisellä merellä. Torstaina esittelin Desirelle rakkaat friikkini ja jo perinteeksi muodostuneen piknikperinteemme. Eilen mä, Desire ja Kuura vietettiin päivä Elinan ja Katrin luona improillen, leikkien ja muuten vaan randomeillen. Desiren avulla olen jopa oppinut kokkaamaan vähän italialaista ruokaa. Se on jo melkoinen saavutus.
Viimeiseksi - muttei vähäisimmäksi - haluan kertoa teille sunnuntaista ja Ruisrockista. Ensimmäisen kerran vietin aikaani Ruisrockissa jo pikkulapsena, jolloin kuljin hippivaatteissa ja leikin kaikkien niiden festarivieraiden kanssa, jotka vain sattuivat olemaan siihen halukkaita. Vaikka festarit tätä nykyä kiinnostavat mua lähinnä musiikin takia, yksi Ruisrockin parhaista puolista on ehdottomasti juuri sen tunnelma.
Magenta Skycode
Isobel Campbell & Mark Lanegan
Isobel Campbell & Mark Lanegan
Isobel Campbell & Mark Lanegan
Manu Chao La Ventura
Fleet Foxes
On aina ihanaa löytää uutta musiikkia kuunneltavaksi. Jos tutustumisen arvoisia bändejä löytää yhdessä päivässä viisi, voi jo olla tyytyväinen. Ruisrockissa viettämämme päivän aikana ehdimme kuunnella Magenta Skycode nimistä suomalaisbändiä, Fleet Foxesia, Isobel Campbell & Mark Lanegania, äidin kestosuosikki Manu Chao La Venturaa sekä turkulaislegenda Michael Monroeta. Fleet Foxes muhun kolahti sen verran kovaa, että ehdin jo ostaa levynkin. Ja se kitaristi... Isobel Campbell & Mark Laneganin keikka telttalavalla toi mieleeni viime vuoden Ruisrockin ja samaisella lavalla esiintyneen Belle & Sebastianin. Manu Chao ihastutti energisyydellään ja hauskoilla kappaleillaan. En koskaan olisi uskonut voivani tykätä Michael Monroesta, mutta täytyy myöntää, että miehen esiintyminen teki melkoisen vaikutuksen.
Fleet Foxes - Montezuma
No niin... Nyt, kun olen päivittänyt blogini ajan tasalle, voin siirtyä pakkaamaan tavaroitani merille siirtymistä varten. Jos satun purjehduksen aikana juoksentelemaan ympäri purjeveneen kantta huutaen esimerkiksi "Ladatkaa tykit!", joku voi kernaasti palauttaa mut maan pinnalle. Ei kuitenkaan kirjaimellisesti...
Kiitos kuvista kuuluu mulle, äidille ja tietysti kameralleni Lakritsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti