Valloitettuja satamia

Kymmenen päivää kestänyt Itämeren valloitukseni saapui päätökseensä sunnuntaina, kun aallot - tai tarkemmin sanottuna lentokone - huuhtoivat mut kotirantaan. Isla laivassa tuottaa selvästikin huonoa onnea, sillä koko matkan aikana säät suosivat mahtavaa alustamme Elysionia korkeintaan kahtena päivänä. Purjehdus Tanskan saaristossa oli kokemuksena ikimuistoinen. Siksi haluankin nyt avata sitä teille kykyjeni mukaan. Musiikki oli hyvin tärkeä osa mun ja Tuulin matkantekoa. Niinpä koristankin tätä superpostausta kappaleilla, joita merellä ja satamissa kuuntelimme.

Regina Spektor - Us

Satama yksi: Aarhus

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 13.7 mä, Tuuli ja Tuulin vanhemmat ahtauduimme bussiin suuntanamme Helsinki-Vantaan lentoasema. Lentokoneemme irtautui maasta vähän seitsemän jälkeen Suomen aikaa ja kuljetti koko seurueemme Kööpenhaminaan (osta satama), josta jatkoimme pienemmällä koneella ensimmäiseen pysähdyspaikkaamme Aarhusiin (tai vaihtoehtoisesti Århusiin). Heti perille päästyämme alkoi niin yllättävää kuin se onkin sataa. Siinä vaiheessa päivää majapaikkanamme toimiva purjevene kapteeneineen kuitenkin seilasi vielä monen merimailin päässä määränpäästään, joten hakeuduimme sateensuojaan valtavaan modernin taiteen museoon, jonka uumenissa suurin osa päivästä mukavasti hurahtikin. Erityisesti muhun ja Tuuliin vetosi Your rainbow panorama -näyttely, joka piti sisällään muun muassa upean huoneen täynnä höyryä kaikissa sateenkaaren väreissä. Kun huoneen käveli päästä päähän, värit ympärillä vaihtelivat syvänsinisestä kirkkaanpinkkiin ja oranssista kelmeänvihreään. Illalla veneessä mä näin ehkä hienomman auringonlaskun koko elämäni aikana. Sillä hetkellä mä ja Tuuli oltiin varmoja, että se huone oli päässyt vapaaksi.

Tekotaiteellinen kanasalaatti museon ravintolassa
ei edes maistunut hyvältä.

His name is... Merlin.

The Drums - Book of Stories

Satama kaksi: Kärteminne

Vietettyämme kaksi yötä Aarhusissa, lähdimme purjehtimaan kohti seuraavaa satamaa. Elämäni ensimmäinen purjehdus ei oikeastaan ollut purjehdus ollenkaan. Tuuli nimittäin oli niin alhainen (ja tällä kertaa tarkoitan tuulella luonnonilmiötä, enkä matkakumppaniani Tuulia), ettemme päässeet avaamaan purjeita kunnolla kertaakaan vaan meidän piti taittaa matkaa moottorin avulla. Yhdeksän tunnin matkasta mä ja Tuuli nukuttiin melkein viisi, mutta mikäs siinä. Jäihän meille vielä neljä tuntia aikaa istua kannella ja ropettaa.

Kärteminneä voisi kutsua mielenkiintoiseksi kaupungiksi, sillä lähes kaikki siellä näkemäni rakennukset muistuttivat enemmän tai vähemmän Sims-taloja. Kärteminnestä päällimmäisenä mieleeni jäi hylätty tehdasrakennus sataman tuntumassa. Tehtaan toinen puoli oli maalattu täyteen upeita graffiteja, ja toiselta löysimme Tuulin kanssa paljon mielenkiintoista sälää. Aarhusissa mä ja Tuuli törmättiin järkyttävään hienostokauppaan, joka jätti meille pysyviä traumoja. Niinpä Kärtteminnestä bongaamamme pikkukauppa mukavannäköisine kassapoikineen miellytti meitä kovasti.

Anteeksi mutta... Mikä Tanskalaisia vaivaa?

The xx - Islands

Satama kolme: Agersö

Toinen merellä viettämämme päivä oli huomattavasti ensimmäistä töyssyisempi. Merenkäynti (joka tarkoittaakin tuulta ja aaltojen kokoa, eikä meriliikennettä kuten olen aina luullut) oli niin voimakasta, että purjeveneemme ei pysynyt hetkeäkään suorassa, vaan kallisteli kaiken aikaa johonkin suuntaan. Kyseisestä höykkyytyksestä johtuen sain ensimmäistä kertaa elämässäni kokea käytännössä, miltä tuntuu olla merisairas. No, onhan sekin tietysti kokemus sinänsä.

Niistä viidestä satamasta, joihin pääsin purjehduksen lomassa tutustumaan, oli Agersö (toiselta nimeltään Kirottu kaupunki) ehdoton suosikkini. Kyseisessä kylässä oli jotain käsittämättömän absurdia. Siellä käyskennellessäni musta tuntui kuin olisin yhtäkkiä hypännyt fantasiakirjan sivuille tai ainakin ajassa rutkasti taaksepäin. Sen lisäksi, että useissa rakennuksissa oli OLKIKATOT, kaupiteltiin talojen porteilla perunoita, papuja ja muuta omasta maasta noukittua. Tämä kaupankäynti perustui täysin luottamukseen, sillä ihmisten sijasta tuotteet maksettiin yksinäisiin rahakippoihin vailla vartiota. Kehittelimmekin Tuulin kanssa teorian, jonka mukaan kylän asukkaat ovat saaneet päälleen kirouksen, joka kumoutuu vasta, kun luottamus palkitaan ja kyläläisiltä ostetaan jotakin. Teoriaamme vahvisti outo kissa, joka noin vain kömpi kaltaistemme muukalaisten syliin kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja.

Yöllä mä ja Tuuli herättiin täsmälleen yhtä aikaan myrskyn ääniin, eikä saatu enää unta. Niinpä Tuuli ehdotti, että kiivetään purjeveneen kannelle ja istutaan siellä hetken aikaa. Katselimme kannelta meren tyrskyjä niin pitkään, ettei tuuli tuntunut enää kylmältä. Taijanomainen hetki kaipaa taijanomaista musiikkia (tai ei musiikkia ollenkaan), joten kuuntelimme Fleet Foxesia. Harva musiikki kykenee aiheuttamaan mussa yhtä voimakkaita tunteita kuin uusin musiikkirakkauteni Fleet Foxes, joka on raivannut hetkessä tiensä lempiyhtyeideni kärkikastiin.

Fleet Foxes - The Shrine / An Argument

Neljäs satama: Stubbeköbing

Purjehdus Stubbeköbingiin oli melkoisen samanlainen kuin purjerjehdus Agersöhön sillä erotuksella, että tällä kertaa mulla ei ollut huono olo. Mä ja Tuuli herättiin siihen, että vene pomppi hullun lailla. Koska nukkumisesta ei luonnollisesti tullut enää mitään, päätimme heti suunnata kannelle. Täytyy sanoa, että yhtä vaikeissa olosuhteissa en ole pukeutunut koskaan aikaisemmin. Minkä tahansa vaatekappaleen pukeminen ylle on hieman mutkikasta, jos samaan aikaan poukkoilee lattian ja katon väliä. Myrskyävä meri on jokseenkin täydellinen miljöö kuunnella Gorillazin Plastic Beachia. Silloin sitä melkein uskoo, että hetkenä minä hyvänsä legendaarinen Plastic Beach todellakin kohoaa esiin taivaanrannan takaa.

Stubbeköbing (suomeksi Tuppukylä) oli paikkana sen verran mielenkiinnoton, etten nyt käytä turhan paljon aikaa sen kuvailemiseen. Asumukset keskiaikaikaistyyppisessä pikkukaupungissa olivat suloisia ja viihtyisän näköisiä, mutta muuten kaupunki oli kuollut kuin kivi. Ihmisiin Stubbeköbingissä törmäsi hyvin harvoin, eikä kaupungista viiden aikoihin iltapäivällä löytynyt enää yhtään aukinaista kauppaa tai putiikkia. Tietyssä mielessä Stubbeköbingissä oli jotain hyvin aavemaista. Mulle tuli sellainen olo, että jokin siellä on moitteettoman ulkokuorensa alla pahasti vinossa.

Gorillaz - To Binge

Satama viisi: Klintholm

Purjehdus Stubbleköbingistä Klintholmiin oli kaikista kokemistani purjehduksista epäilemättä miellyttävin, vaikkei ehkä mielenkiintoisin. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja tuuli oli hentoa, mutta riittävää. Tyyntä merta rauhallisempaa paikkaa tuskin löytyy mistään muualta.

Klintholmin satamassa ei sinänsä ollut mitään vikaa. Joku mua kuitenkin paikassa häiritsi. Keskenään liian samanlaiset hotellirakennukset ehkä... Tai järkyttävä Røgeri-ravintola epäystävällisine tarjoilijoineen ja pahoine kaakaoineen... ("As my colleague just said this is not an internet café so you can't stay here very long.") Klintholmissa pääsimme kuitenkin Tuulin kanssa rannalle ensimmäistä kertaa koko purjehduksen aikana (vesi oli hyytävää) ja näimme hyvin suloisen kiharapäisen pojan. Siellä myös törmäsimme jälleen uuteen taijanomaiseen auringonlaskuun, söimme hyvää pizzaa italialaisessa ravintolassa ja vietimme onnistuneesti seitsemättätoista syntymäpäivääni. Lisäksi satamasta löytyi ILMAINEN suihku.

Klintholmin ei alunperin pitänyt olla se satama, johon mun ja Tuulin purjehdus lopulta päättyi. Niin siinä sitten kuitenkin kävi. Klintholmista meidän oli tarkoitus seilata avomeripurjehdusta Saksan puolelle, mutta se joku, joka säätelee tuulia, oli selvästi eri mieltä. Niinpä jäimme kirjaimellisesti jumiin Klintholmin satamaan. Lopulta meidän oli pakko matkata junalla ja bussilla Köpenhaminaan. Mikäs siinä. Tulipahan sekin varsin ihastuttava kaupunki nähtyä. Ja mikä parasta... rautatieasemalta bongasin Arctic Monkeys -paitaisen pojan. (Paita oli Suck It and See -kiertueen virallinen t-paita, joten poika oli luultavasti ollut keikalla. Olen kateellinen.)

Jälleen yksi hieno auringonlasku.

Synttärikakkuni maistui yhtä hyvältä, kuin miltä se näyttää.

Kööpenhaminaan täytyy palata joskus uudestaan.

Alex Turner - Stuck on the Puzzle

Näyttää siltä, että tärkeimmät yksityiskohdat elämäni ensimmäisestä purjehduksesta, ovat nyt teidänkin tiedossanne rakkaat lukijani. Kysymyksiin vastailen kuitenkin mielelläni, jos sellaisia vain ilmenee. Kiitos ja hyvää yötä!

Kuvat: Isla och Tuuli med Lakritsi.