Finalement

Tänään tapahtui se, mitä olen odottanut kärsimättömästi aina viimevuoden keväästä asti. Sain isäntäperhetiedot! Niiden myötä Ranskaan lähtöni tuntuu todellisemmalta kuin koskaan! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Luultavasti molempia.

Ranskassa mua odottaa tälläkin hetkellä äiti, isä, kolme siskoa ja koira (21, 17 ja 7 vuotiaat)! Mulla ei koskaan ole ollut siskoa, mutta nyt niitä onkin yhtäkkiä kolme. Jännittävää. Tuleva kotipaikkakuntani on nimeltään Condé-Sainte-Libiaire. Se sijaitsee Île-de-Francen alueella, eli ihan Pariisin kyljessä! En voisi olla onnellisempi...

Mökkielämä on vaihtunut kesätöihin mummin käsityö- ja taidetalossa. Viikonloppu kului mukavasti kirpputoria rakentaessa. Tänään kiillotin ja järjestelin koko joukon astioita huomenna saapuvaa neljänkymmenen hengen ryhmää varten. Tämänpäiväisessä mielentilassani mekaaninen työ sopi mulle varsin hyvin. Mihinkään kovin suurta keskittymistä vaativaan olisin tuskin kyennyt.

Päivän teemaan sopien ilahdutan teitä Brian Molkon coverilla legendaarisen belgialaislaulaja Jacques Brelin kappaleesta Ne me quitte pas.