tiistai 24. toukokuuta 2011

Legenda

Viikonloppuna löysin itseni Hetin luota James Dean -leffoja katsomasta. Lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Dean ehti esiintyä kolmessa parin vuoden sisällä kuvatussa elokuvassa. Siitä huolimatta - ja osittain ehkä juuri siksi - hän on jäänyt ikuiseksi legendaksi. Kuten Hetti asian asiantuntevasti ilmaisi, James Dean muistuttaa aika paljon eksynyttä koiranpentua. Ne surumieliset silmät lisäävät miehen sympatiapisteitä huomattavasti.

Jättiläinen (1956)

Perjantain ja lauantain aikana ehdimme katsoa Jättiläisen sekä Eedenistä itään. Nuoren kapinallisen olimme molemmat nähneet jo aikaisemmin. Jättiläinen käsittelee pitkälti rasismia ja naisen asemaa, mikä on melko kunnioitettavaa niinkin vanhalta elokuvalta. Leffa on yli kolme tuntia pitkä, ja lähes kaikki sen henkilöt enemmän tai vähemmän ärsyttäviä. Jättiläinen osoittaa jälleen kerran, ettei öljystä ole kuin harmia. Eedenistä itään sen sijaan kertoo veljeskateudesta, rakkauden kaipuusta ja siitä, voiko ihminen syntyä valmiiksi hyvänä tai pahana. James Deanin roolihahmo elokuvassa on kaikkien karttama "paha" poika Cal, joka omasta mielestäni on paljon "hyvää" veljeään ajattelevaisempi ja myötätuntoisempi. Hän nyt vain sattuu olemaan äkkipikainen ja väärinymmärretty hiippari, joka arvostaa suuresti papuja.

Eedenistä itään (1955)

Yöllä puhelimme Hetin kanssa syvällisiä Bruce Waynen persoonallisuudesta ja muusta mielenkiintoisesta. Hetin mielestä Arctic Monkeysin laulaja Alex Turner näyttää ihan bambilta. Hetti selvästi suosii eläinvertauksia. Täytyy vielä antaa kunniamaininta Hetin kodille, joka on ihanan keskellä luontoa. Olisi siistiä, jos kaikkialla kotini ympärillä kasvaisi metsää. Haluaisin joskus asua järven rannassa.

Kello seitsemän huomisaamuna lähden bussilla kohti Pietaria. Tähän mennessä läheisin kosketukseni Venäjään on ollut se, kun eksyimme äidin kanssa väärään bussiin ja jouduimme viettämään yhden yön Venäjän raja-asemalla, koska meillä ei tietenkään ollut mitään viisumeihin viittaavaakaan. Lopulta liftasimme takaisin ihmisten ilmoille. Melkoinen seikkailu... Muistan sen vieläkin elävästi, vaikka olin silloin ehkä 6-vuotias. Tällä kertaa tiemme ei toivottavasti tyssää vielä raja-asemalle. Kävin äsken vaihtamassa euroja rupliksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti