Postilaatikkoon tömähti tänään peräti kaksi mulle suunnattua kirjettä: Alex Turner tonttulakissa ja poronsarvissa (eli joulukortti Hetiltä) sekä ensimmäisen trimesterin todistukseni. Mun pitäisi kenties olla huolissani joidenkin luokkalaisteni puolesta, sillä arvosanani eivät edes ole luokan huonoimpia. Mulle ne kuitenkin riittävät varsin mainiosti. Niin uskomatonta kuin se onkin, on itse asiassa yllättävän virkistävää menestyä koulussa vaihteeksi paljon huonommin kuin tavallisesti. Vuosi täällä kun ei millään tavoin vaikuta opintoihini Suomessa. Keskiarvoni on 9/20 ja paras numeroni 16/20 teatterista. Mitäköhän olen tehnyt saadakseni 5,5/20 matikasta? En luultavasti mitään... No, eiköhän tämä jo riitä koulusta. Nyt on hei sentään loma!
Eilisiltana katsoin Napapiirin sankarit kera Cécilen ja Alexandran. Olen nähnyt elokuvan nyt neljä kertaa erilaisilla kokoonpanoilla, mutta se ei vieläkään ole kadottanut loistoaan. Siskojeni reaktio leffaan oli hyvin toisenlainen, kuin edellisen ulkomaalaisen, jolle menin sen näyttämään. Cécile ja Alex tykkäilivät siitä kovasti, vaikka pitivätkin sitä hyvin omituisena. Isabellen ruisleipä onnistui oikein hyvin, muttei se aivan suomalaiselta versioltaan maistunut. Leivästä tuli ranskalaisen ruisjauhon ja leipäjuuren vaikutuksesta paljon suomalaista pehmeämpää ja vaaleampaa, mutta hyvää se oli joka tapauksessa. Tämän päivän olen kuluttanut tekemättä oikeastaan mitään sen mielenkiintoisempaa kuin katsonut telkkarista piirrettyjä ja enemmän tai vähemmän typeriä ranskalaisia tietovisailuja. Ehkä seuraavat päivät tuovat mukanaan jotain vähän jännittävämpää.
 |
Joulukuun ensimmäisenä päivänä Disneylandissa uskaltauduin la Tour de la Terreuriin: huvipuistolaitteeseen,joka nousee ja laskeutuu kerta toisensa jälkeen sellaista vauhtia, että vatsanpohjassa kutittaa. En olisi itsestäni uskonut... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti