Eilen sai huoneeni uuden ulkoasun ja selkäni epähuomiossa nastan päällä nukkumisen jäljiltä pistohaavan. Lauantaisesta Arctic Monkeysin ja Miles Kanen keikasta sanon tässä vaiheessa vain sen verran, että se oli ehdottomasti tähänastisen elämäni hienoimpia hetkiä. Lisää sekä siitä että Kuuran taannoisesta vierailusta kuulette myöhemmin, kunhan mulla on edes hetki aikaa kirjoittaa. Sen lupaan. Mulla on pieni mahdollisuus nähdä Miles uudestaan huhtikuussa. Pitäkäähän peukkua. Nyt menen nukkumaan. En tiedä, miten tulen selviämään liian pian alkavasta koulupäivästä varsinkaan, kun se kestää melkein puoli seitsemään asti illalla, mutten mitenkään voinut missata Cécilen yllätyssynttäreitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti