Lomailua

Olen pääsiäislomalla, joka alkoi loogista kyllä vasta viikko pääsiäisen jälkeen. Loman ensimmäisellä viikolla mä en ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi että olen mä sittenkin. Olen ideoinut tarinaa, joka on tämän hetken suurimpia rakkauksiani ja toivottavasti myös pysyy sellaisena. Olen kävellyt Pariisin Latinalaiskorttelissa kera sadepisaroiden ja pienen joukon koululaisiani. Olen tutustunut Crésy-la-Chapelle -nimiseen ihastuttavaan paikkakuntaan ei niin kovin kaukana kotikylästäni. Olen laittanut ruokaa, leiponut mokkapaloja ja käyttänyt kokonaisen ruokailun ilahduttamalla Alexin kanssa loppuperhettäni Harry Potterista puhumalla. Lauantaiaamuna lähden viikoksi lomalle Dordogneen, joka on departementti Ranskan keski-/eteläosassa. Odotan innolla kaikkien niiden suloisten pikkukylien näkemistä ja ennen kaikkea metsää, jonka keskellä tulen majailemaan. Ranskan taipalettani on jäljellä enää kaksi ja puoli kuukautta, enkä oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Tässä vaiheessa vaihtovuotta ristiriitaiset tunteet kai ovat melkeinpä välttämättömiä. Ennen lentokoneeseen astumista seitsemän ja puoli kuukautta sitten kymmenen kuukautta tuntui valtavan pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi se on kulunut melkeinpä liiankin nopeasti. On se silti hirmu kivaakin, että tapaan kaikki Suomessa odottavat rakkaani jo niinkin pian.

Kuvat otettu Crésy-la-Chapellessa