tiistai 8. toukokuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt

Viime postauksestani on näköjään taas vierähtänyt aikaa. Lomailut on nyt lomailtu ja mitä mainoin Miles Kane nähty lavalla toistamiseen. Ranska on saanut uuden presidentin (mikä on hienoa, vaikka tuskin tuleekaan sen kummemmin mullistamaan ranskalaista maailmanmenoa) ja mä koulutaipaleeni ensimmäisen jälki-istunnon (niinkin typerästä syystä kuin tekemättömistä matikan läksyistä). Tämän postauksen aiheena ei kuitenkaan ole mikään edellämainituista, vaan metsä. Metsä, joka ympäröi "kotiamme" Dordognessa.

Metsät ovat yksi suurimmista rakkauksistani ja niissä yksin vaeltaminen on aina yhtä ihanaa varsinkin, jos poikkeaa polulta. Niinpä, eräänä sateisena iltapäivänä Dordognessa, vedinkin kumisaappaat jalkaani ja etsiydyin lähes huomaamattomalle poluntapaiselle vuokrataloamme joka puolelta ympäröivään metsään. Kävelin polkua pitkin, kunnes se katosi näkymättömiin, jolloin jätin kirkkaanpunaisen takkini puunoksaan voidakseni jatkaa matkaa eksymättä. Syvemmällä metsässä pääsin esimerkiksi näkemään lähietäisyydeltä peuran katoavan puiden lomaan, mikä oli tietyllä tavalla taijanomainen hetki. Villisikaan en onneksi törmännyt, vaikka niitäkin metsässä kuulemma liikuskelee. Talolle palattuani yritin selittää seikkailuani perheelleni, mutten ole aivan varma, että kaikki tajusivat sen hienouden











Metsäseikkailuni soundtrackina toimi uusin musiikkirakkauteni MGMT, jonka toinen albumi Congratulations lisäsi metsän taijanomaista tunnelmaa entisestään. Bändin musiikkivideot ovat sen verran outoja, ettei se aina ole edes hyvä asia, mutta musiikkihan siinä on se pääasia. Jos haluatte tutustua, mitä suosittelen lämmöllä, alla yksi tämän hetken ehdottomista suosikkibiiseistäni.

Ps. MGMT:n laulaja Andrew Vanwyngarden on suloinen. Oikeanpuoleisen kuvan päätin sisällyttää postaukseen, koska se sopii sen teemaan varsin osuvasti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti