Askelia

Kello on ehkä puoli viisi yöllä... tai aamulla, miten sen nyt haluaa tulkita. Sä olet just nukahtamassa, kun yhtäkkiä olohuoneessa aletaan rämpyttää kitaraa ja käydä laulaen läpi Juice Leskisen tuotantoa. Ihanaa... Ja sitten kun sun aivot viiden aikoihin vihdoin turtuu meteliin, käytävästä alkaa kuulua jokseenkin kovaäänisiä hyvästejä, kun viimeiset vieraat lähtee valumaan kohti kotia.

No okei... ehkä mä olin ansainnut sen. Aikaisemmin päivällä (tai oikeastaan illalla) mä ja mun serkku Lotta yritettiin hiillostaa vieraat ulos soittamalla kaijuttimista täysiä Justin Bieberiä. Se oli mielenkiintoista... Mun huoneessa oli vähän aikaa melkein mahdoton olla.

Kyse edellisessä on siis niinkin ihmeellisestä asiasta kuin mun isän  40-vuotissyntymäpäivästä. Meillä oli "vuosisadan" bileet, joihin tuli sukulaisia ja isän työkavereita. Heti alkuillasta mun setä pisti casinon pystyyn sohvapöydälle. Siinä se sit pelas koko päivän pokeria Kuuran, Markuksen, Jaanan ja milloin kenenkin kanssa. Mä tapasin Lotan pitkästä aikaa. Meillä oli hauskaa. Keksittiin upea uusintaversio Titanicista. Se kertoo Jackista ja Jakesta, joiden pitää piilotella suhdettaan, koska aikakausi ei sitä hyväksy.

Mun isä oli vähän aikaa sitten työmatkalla Latviassa ja toi mulle sieltä tuliaiseksi ihanat pöllökorvakorut. Miten se osas? Ainoa ongelma (ja melko suuri sellainen) siinä oli, että mulla ei ollut korvareikiä. Niin, ei ollut. Vihdoin mä sain tekosyyn tehdä ratkaisevan askelen ja hankkia reiät niiden vuosia sitten umpeutuneiden tilalle. Niinpä mä suuntasin koulun jälkeen pyörällä Skanssiin. Onneksi ystäväiseni Katri ja Tuuli tuli mukaan ja tuki mua tässä suuressa muutoksessa. Rei'ittäjän tauon loppumista odotellessamme me syötiin Katrin kanssa puoliks isoin pulla, jonka mä oon pitkään aikaan nähnyt. Anttilassakin ehdittiin poiketa. Koluttiin levyosasto läpi ties kuinka monennen kerran ja vieläkin sieltä löytyi jotain uutta. Nyt mulla on kuitenkin harjoituskorvis kummassakin korvassa. Kuukausi niitä täytyy kestää, ja sitten mä voin laittaa korvaani vaikka hakaneulan, jos mieli tekee. Aluksi mä taidan kuitenkin pysytellä ihan niissä pöllöissä.