Mä näin tähdenlennon! Uskomatonta, miten pienen valopallon kiitäminen taivaan poikki voi olla niin taijanomaista. Olin niin hämmästynyt, etten melkein muistanut edes toivoa. Tähtitaivaan ja pikimustan meren katsominen on ihmeellisen rauhoittavaa...
Huomenna kohti kotia. Tänne saaren hiljaisuuteen haluaisi jäädä paljon pidemmäksikin ajaksi. Luonto näyttää kauniilta kaikessa karuudessaan ja suloiset serkkulapset pitävät elämän eloisana. Musta tuntuu, että syön täällä paljon enemmän kuin kaupungissa. Ehkä merituuli tekee nälkäiseksi tai sitten ruoka on ollut erityisen hyvää viimepäivinä. Vadelmapiirakkaa ei vaan voi vastustaa...
Mä luin Kärpästen herran loppuun tänä iltana rantakalliolla. Ihana kirja, vaikkakin surullinen. Jotenkin pysäyttävä.
Jurmo kuvina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti