Elokuvakiireitä

Oikeastaan mun pitäisi olla siivoamassa ja lukemassa fysiikkaa, mutta blogin päivittäminen on paljon kivempaa. Eilen koulun jälkeen tein köyhiä ritareita, joita sitten popsimme Kuuran, Iipan ja äidin kanssa. Kesken ruuanlaiton (jos köyhiä ritareita voi ruuaksi kutsua) sain loistoidean. Päätin vihdoin mennä katsomaan uusimman Harry Potterin elokuviin. Niin siinä sitten kävi, että viiden aikoihin istuin bussissa matkalla kohti keskustaa, Sweet Surprisea ja Kinopalatsia.

Viimeisimmät Harry Potter -elokuvat (varsinkin Feeniksin kilta) ovat olleet sellaisia pohjanoteerauksia, etteivät odotukseni myöskään Kuoleman varjelusten ensimmäistä osaa kohtaan olleet kovin korkeat. Täytyy tunnustaa, että yllätyin positiivisesti. Leffa ei ollut huono, vaikka paremmankin siitä olisi toki saanut. Suurin osa näyttelijöistä hoitaa roolinsa oikein mainiosti. Esimerkiksi Helena Bonham Carterin Bellatrix Lestrange on aivan ihana. Daniel Radcliffen sen sijaan voisi heittää alas (mahdollisimman korkean) talon katolta, eikä kukaan jäisi kyseistä herraa kaipaamaan. Monia asioita elokuvassa käsitellään rikollisen vähän ja väliosan tuntuakin on hieman havaittavissa, mutta kaipa tämä ensi vuonna ilmestyvässä toisessa osassa korjaantuu.

Leffan jälkeen koin pienoisen paniikin, kun huomasin, että kännykkäni oli tyhjän akun takia simahtanut täysin. Äidin oli tarkoitus tulla hakemaan mua elokuvista. Ilman puhelinta en kuitenkaan voinut saada yhteyttä kehenkään, joten pelkäsin, että äiti hortoilee ympäri keskustaa mua etsimässä. Päivystin pitkään elokuvateatterin ulkopuolella tähyilemässä autoamme, mutta sitä ei näkynyt missään. Siinä vaiheessa kohtalo puuttui peliin. Yritin muistella tuttujeni puhelinnumeroita, mutten muistanut yksinkertaisesti mitään. Yhtäkkiä äidin numero kuitenkin tupsahti päähäni, enkä enää tarvinnut kuin puhelimen. No, kuin tilauksesta vastaan kävelivät Säde ja Maria, joilta sain lainata puhelinta. Olin helpottunut ja hetken ihmettelin, miten näin voi edes käydä. Mikä parasta, sain kuin sainkin kyydin.

Tänään mun piti mennä kaupunginteatteriin katsomaan Kasimir ja Karoline (jossa yllätys yllätys näyttelee uusi näyttelijäsuosikkini Markus Järvenpää), mutta esitys olikin peruttu sairastapauksen johdosta. Näillä näkymin menen katsomaan näytelmää ensi torstaina. Tänään sen sijaan suuntaan jälleen elokuviin. Tällä kertaa ohjelmassa on Rare Exports.

Carl Barât - The Magus


Olen lukenut Rikosta ja rangaistusta vasta noin 130 sivua, mutta olen jo ihan koukussa. Raskolnikov on ehkä kaikkien aikojen herttaisin murhaaja. 1800-luvun kirjoissa henkilöt sairastuvat usein melkein kuin ajatuksen voimalla. Sääliksi käy Raskolnikovia. Raukka on jatkuvasti sairaana syyllisyydestä.