Ranskan matkapäiväkirja osa 2

Olen jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen, etteivät lomamatkat ulkomaille oikeastaan ole lomaa ollenkaan. Rentoutumisen ja akkujen lataamisen sijaan ne kuluvat väsymättömään paikasta ja tapahtumasta toiseen sinkoilemiseen. Olen siitä iloinen. Kun olen ulkomailla, haluan kokea niin paljon kuin ehdin. Totuus on, että levätä ehtii kotonakin.

Ranskassa ollessanikaan ei tekemisen puute kovin usein päässyt yllättämään. Tässä postauksessa valistankin teitä siitä, mihin kolme ulkomailla viettämääni viikkoa oikein kuluivat. Osa kuvista on otettu kännykkäkameralla, sillä mukanamme ollut järkkäri katosi mystisesti.

Pari ensimmäistä päivää Ranskaan saapumiseni jälkeen kuluivat lähinnä paikoilleen asettumiseen ja Pariisin kotiin sekä sen ympäristöön tutustumiseen. Samalla tuli tehtyä myös matkan ensimmäiset ostokset. Alla näette uuden iPodini Oliivin tai ranskalaisittain Oliven.

Jo muutaman päivän päästä matkustin äidin, Kuuran ja serkkujeni kanssa lähijunalla Pariisin toisella laidalla levittäytyvään Disneylandiin. Kyseisessä teemapuistossa olen käynyt kerran aikaisemminkin, mutten muista ensimmäisestä visiitistä muuta kuin paahtavan helteen ja muutaman tunnin pituiset laitejonot. Vielä retken aamuna mietin nyreissäni, voiko turisteja kuhisevassa lasten paratiisissa oikeasti olla hauskaa varsinkaan viileässä talvisäässä. Puistoalueelle päästyäni totesin, että kyllä voi.

Päivä alkoi komeasti Space Mountain: Mission 2 vuoristoradalla. Mahtavampaa aloitusta huvipuistopäivälle saa hakea, sillä Space Mountain on ehkä paras laite ikinä. Kun jonossa seistessäni kuulin valtavasta sisävuoristoradasta kantautuvat kiljaisut, mua jännitti melkoisesti. Kun sitten lopulta istuin tiukasti vaunun penkkiin sidottuna odottaen laitteen minä hetkenä hyvänsä ponkaisevan liikkeelle, mua jännitti vielä enemmän. Siihen se sitten jäikin. Vaunu singahti lähtölaskennan saattelemana mustaan pimeyteen, eikä jännittämiseen yksinkertaisesti ollut enää aikaa. Sen sijaan kaikki keskittyminen suuntautui vauhdin huumaan ja erinäisten avaruusefektien ihastelemiseen. Ajelun jälkeen huomasin, että toinen hanskani oli lennähtänyt jonnekin avaruuden loputtomiin syövereihin. Siellä se varmaan lojuu vielä tälläkin hetkellä.

Parasta Disneylandissa eivät oikeastaan ole laitteet, joihin jonottaminen tuntuu kestävän vuosikausia. Enemmän nautin kaikista niistä huolellisesti tehdyistä lavasteista, joiden keskellä tuntee elävänsä osana prinsessasatua tai merirosvoseikkailua. Hienoimmalta puisto näytti illalla pimeän tultua, kun suurin turistilauma aloitti vaelluksensa kohti kuka mitäkin hotellia, ja elokuvamaiset kadut jäivät tyhjilleen. Kun pimeä puisto täyttyi valoista, oli tunnelma kuin suoraan Henkien kätkemästä. Tunnelmaa kohotti myös puistossa tauotta pyörivä musiikki, jonka tyyli vaihteli teemoittain. Sisäänkäynnillä soitettiin joululauluja, mikä sai oloni jouluiseksi ehkä ensimmäistä kertaa koko talvena.

Visuaalisuus on suuri osa myös kaikkia Disneylandin laitteita. Hienoimpia osoituksia tästä ovat mielestäni erään kukkulan päällä synkkänä kohoava kummituslinna ja Pirates of the Caribbean -aiheinen veneajelu, jonka ansiosta pienet serkkunikin innostuivat kapteeni Jack Sparrown toilailuista. Disneyn studioilla saimme mielenkiintoista tietoa piirroselokuvista ja käytännön kokemusta erikoisefekteistä.

Disneylandin jälkeen teimme nopean kierroksen Louvressa ja sitten joulu jo alkoikin puskea päälle. Suomessa joulupyhät ovat hiljaista aikaa. Ihmiset linnoittautuvat kotiin perheidensä pariin, eikä ulos uskaltautunut kohtaa muuta kuin autioita katuja. Pariisin kokoinen kaupunki sen sijaan ei kuole edes jouluna. Metrot ovat täynnä ja vilkkaimilla kaduilla saa pujotella ihmismassan lomitse. Ranskassa ollessani joulu ikään kuin sujahti ohi huomaamatta. Joulu ilman totuttuja perinteitä, ei tunnu joululta ollenkaan. Siitä huolimatta jouluni Ranskassa jäi mieleeni yhtenä elämäni parhaista. Pitkä kävelyretki latinalaiskortteleissa joulupäivän iltana oli ihana, sillä paikalliset suorastaan säteilivät juhlatunnelmaa. Vielä Pariisin kodillakin kantautui naapureiden juhlahumu korviini ohuiden seinien läpi.

Tapaninpäivänä jätimme Pariisin ja siirryimme loppumatkan ajaksi Maintenoniin. Retkiä Pariisiin tuli siitä huolimatta tehtyä vielä muutama. Kuuran jo palattua Suomeen kiipesin äidin kanssa Montmartren kukkulalle Salvador Dalí -näyttelyä katsomaan. Dalín tyyli on kiehtovan outo. Erityisesti ihastuin herran Alice in Wonderland -aiheisiin kyhäelmiin. Teimme myös pienen shoppailukierroksen, jonka tuloksena löysimme suloisen teekaupan. Sieltä mukaamme tarttui sininen posliini teepannu ja peltirasiallinen suklaateetä.  Uuden vuoden vietimme äidin ystäväperheen kanssa Pariisin vilskeessä.

Salvador Dalí - The Mad Tea Party

Salvador Dalí - Rabbit Hole

Pariisin lisäksi teimme vierailuja Maintenonin lähistöllä sijaitseviin pikkukaupunkeihin. Junalla retket Rambouilletiin, Chartresiin ja Versaillesiin hoituivat kätevästi. Noin kymmenen kilometrin matkan Epernoniin marssimme äidin kanssa jalan. Parhaiten mieleeni jäivät varmaankin Chartres ja Versailles palatseineen.

Chartres ei ole suuri kaupunki, muttei se kovin pienikään ole. Säpinää löytyy juuri sopivasti. Kaupungin keskellä kohoaa Ranskan suurin ja vanhin katedraali Cathédrale Notre-Dame de Chartres, jonka ympärillä levittäytyvä vanha kaupunki on täynnä suloisia pieniä putiikkeja ja kahviloita. Kattava levykauppakin Chartresista löytyy, joten pääsin siellä ollessani jopa kartuttamaan erittäin köyhää levyvarastoani. Täydellinen paikka siis.

Versailles on kaupunki joka syntyi yksinkertaisesti siitä syystä, että aatelisto halusi asua mahdollisimman lähellä kuningasta. Disneylandin tapaan näyttäytyi Versaillesin palatsikin mielestäni kauneimpana pimeässä. Marie Antoinetten omalla maalaistilalla ja Petit Trianonin englantilaisessa puutarhassa oli jännittävä kuljeskella tietäen, että samoissa maisemissa on viettänyt aikaansa myös aikakautensa suurin tuhlariprinsessa. Palatsiin liittyvät tarinat ovat kiehtovia, ja paikan päällä tuntui, kuin ne olisivat heränneet eloon.

Edes ulkomailla ei kaiken puuhastelun tarvitse olla kovin rakentavaa. Tyhjät hetket ja junamatkat täytinkin pelaamalla Super Mario Brosia Nintendo DS:llä. Disneylandin inspiroimana intouduin myös katsomaan Pirates of the Caribbeanit pitkästä aikaa. Pakko myöntää, että Jack Sparrow on edelleen yhtä cool kuin silloin seitsemän vuotta sitten, kun näin Mustan helmen kirouksen ensimmäistä kertaa. Hui kamala... Onko siitä oikeasti jo niin kauan?

Nyt näyttää pahasti siltä, että tiedätte matkastani suurin piirtein kaiken tarpeellisen. Jos jokin asia jäi askarruttamaan, otan kysymyksia vastaan enemmän kuin mielelläni. Merci tout le monde et aurevoire! Tiesittekö muuten, että Brian Molkokin osaa ranskaa?

Placebo - Protegè Moi