lauantai 9. huhtikuuta 2011

Ainahan me voidaan syödä toisemme

Viime lauantaina viisi friikkiä (minä mukaan lukien) ahtautui bussiin suuntanaan Laitila ja Einon kauan odotetut synttärijuhlat. Perille päästyämme tarvoimme Apulannan keikalta kotiutuneiden Einon ja Aman johdattamana juhlakalun kotitalolle, ja niin pirskeet pääsivät alkamaan.

Synttäreillähän pitää tietysti aina olla jokin teema. Tällä kertaa teemana olivat värit. Jokainen meistä oli pukeutunut pelkästään valitsemansa värisiin vaatteisiin. Sen lisäksi kaikki osallistuivat tarjoiluun tuomalla juhliin oman väristään naposteltavaa. Kokonaisuus olikin melkoinen sateenkaari. Itse olin keltainen, minkä lisäksi paikan päällä nähtiin punaista, vihreää, sinistä, violettia, ruskeaa ja pinkkiä.


Juhlat alkoivat lattiapiknikillä. Olimme varanneet mukaan paljon ruokaa, ettei meidän varmasti tarvitsisi syödä toisiamme. Herkuttelua seurasi lahjojen jakaminen. Elina, Katri ja Tuuli olivat valmistelleet Einolle hienon tanssi- ja lauluesityksen, joka kertoi mäkihyppääjä Thomas Morgensternista, eli Morgista. Elinalta ja Katrilta Eino sai myös vihon, jota oli tehty suurella hartaudella aina helmikuusta saakka. Tämä Evensen näytti meille peukkua -nimeä kantava kirjanen on kannesta kanteen täynnä mäkihyppyä. Sen avulla jopa mä olen oppinut tunnistamaan mäkihyppääjiä melko kiitettävästi. Irinalta Eino sai Kimi Räikkösestä kertovan kirjan, Tuulilta muistikirjan mäkihyppäjien kuvilla koristellussa laatikossa ja multa mainion leffan nimeltä Velvet Goldmine (jota ehdin itse jo lainata...).



Seuraavaksi iltaamme piristi jo perinteeksi muodostunut lappuimpro. Adam Lambert kohtasi turvamiehen Lady Gagan synttäribileissä. Antti Tuisku opasti Janne Ahosta Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. 12-vuotiaat Markus ja Eelis odottivat puhutteluun joutumista rehtorin kanslian edessä. Kaksi pissistä keskusteli Japanin katastrofista... Lappuimpro on aina yhtä hauskaa!





Yön ensimmäiset tunnit kuluivat Trivial Pursuitia pelatessa, kun emme Aliasta löytäneet. Pelin edetessä tulimme Elinan kanssa siihen tulokseen, että seitsemän on hyvä luku. Kyseinen numero nimittäin sattui olemaan vastaus peräti kolmeen kysymykseen. Miksi ihmeessä joka toinen urheilukysymys liittyi jotenkin jääkiekkoon? Nukkumaan käperryimme Einon vanhempien makuuhuoneeseen, jonne olimme illan aikana raahanneet suuren rykelmän patjoja. Aamupalaksi Eino taikoi vohveleita.

Kuvista kiitos Elinalle, joka ystävällisesti ne mulle lähetti.

Lauantai ja sunnuntai sujahtivat ohi yhdessä hujauksessa. Onneksi seuraavia synttärijuhlia ei tarvitse odottaa pitkään. Elinan ja Katrin synttäreitä nimittäin juhlitaan huomisesta ylihuomiseen teemana sadut. Itse aijon pukeutua Lumikiksi. Ostin sitä varten pitkän mustan peruukin... Vitsi mä rakastan mun Lumikki-mekkoa!

Kuva: Benjamin Lacombe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti