Huomenna on opettajien lakko, joten mulla ei ole koulua kuin yksi tunti heti aamusta. Ainoa huono puoli siinä on se, että mun täytyy raahautua kouluun kahdeksaksi, enkä mä siis voi nukkua pitkään. En kuitenkaan valita. En todellakaan. Kuuran haemme Isabellen kanssa lentokentältä viiden aikoihin keskiviikkoiltapäivänä. Huomisiltana Arctic Monkeys avaa seitsemän keikkaa käsittävän Ranskan kiertueensa samassa konserttisalissa, jossa reilu viikko sitten kävin harjoittamassa djemben soittoa. Lauantaina suuntaamme Kuuran kanssa Pariisin Zénithin eteen hengailemaan heti teatteritunneilta päästyäni varmistaaksemme pääsymme eturivin tuntumaan illan konsertissa. Talviset säät ovat vihdoin ja viimein rantautumassa Ranskaan, joten ulkona viettämämme tunnit saattavat olla yhtä kärsimystä, mutta mitä pienistä. En yhtään epäile, etteikö se olisi sen arvoista. Pelottava historian opettajani oli tänään ystävällinen mua kohtaan, minkä lisäksi ruokalassa oli kerrankin hyvää ruokaa. Tämä on niitä päiviä, joina elämä hymyilee! En löytänyt mistään postaukseen sopivaa kuvaa, eikä mulle juuri nyt tule mieleen sellaista biisiä, jonka haluaisin teille jakaa, joten näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti