
Olen ollut sairaana nyt viikon, enkä ole halunnut ahdistella teitä lukijoita angstisisilla postauksilla. Nyt voin kuitenkin hyvällä omatunnolla sanoa, että tunnelin päässä näkyy valoa ja alan olla jo vähän parempi. Odotan tervehtymistä hirmuisesti. Ei sillä muuten niin väliä, mutta haluan elokuviin! No, täytyy myöntää, että alan olla melkoisen kyllästynyt tähän jatkuvaan vuoteessa makaamiseen, vaikka Katri onkin ystävällisesti antanut mulle paljon hyödyllisiä tekemisvinkkejä.
Onneksi kipeänä voi käyttää aikansa laadukkaasti esimerkiksi naureskelemalla 6-vuotiaan pikkuveljensä jouluksi saamalle toivelahjakirjalle, joka tänä vuonna kantaa nimeä Lasten Suuri Lelukirja. Videokamerana toimiva Barbie-nukke on ehkä typerin asia, josta olen vähään aikaan kullut.
Muistin tänään, että alle kuukauden päästä lennän Ranskaan ja vietän siellä koko pitkän joululoman. Ihanaa! Ranskalainen perinnejoulu oman perheen kanssa on varmasti kokemisen arvoinen elämys. Odotan hihkuen myös uuttavuotta Pariisin sykkeessä! Voi kuinka rakastankaan Ranskan kieltä ja kulttuuria.
Keren Ann - Seule
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti