Vietin viikonlopun äidin vieraana suloisessa kartanossa kaukana kaikesta. Kartano oli keltainen ja tuoksui vanhalta talolta. Puulattiat olivat liukkaat. Kuin luodut villasukat jalassa liukumiseen ja luistelemiseen. Yläkerrassa kummitteli vanha kellari, mutta myös laajakuvatelevisio ja varsin mukava sohvaryhmä.
Perjantaina meitä oli kartanossa neljä. Lauantaina määrä kuitenkin kutistui kolmeen, kun Kuura lähti ystävänsä luokse kohti uusia seikkailuja. Nukuimme pienessä taiteilija-asunnossa erittäin lyhyen kävelymatkan päässä kartanolta. Äidille varattuihin kahteen huoneeseen mahtui loistavasti kolme nukkujaa. Lopuissa huoneissa majaili muita taiteilijoita, joiden kanssa jaoimme keittiön.
Viikonloppuun mahtui pitkiä kävelyretkiä, valokuvien räpsimistä, ruuanlaittoa, elokuvia, kirjoja, sauna ja kynttilöitä. Aika kului niin nopeasti, ettei sitä melkein edes huomannut. Saunaankin menimme jo illalla, mutta kun tulimme sieltä pois, oli yö.
 |
| Kävelyllä törmäsimme ulkohuusiin, jonka seinät oli tapetoitu vanhaakin vanhemmilla elokuvajulisteilla. Täytyy sanoa, että näky oli sympaattinen. |
 |
| Retkisängyn kokoaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta siitä saatiin pystytettyä nukkumapaikan sijaan mukava v-kirjaimen muotoinen lepotuoli. |
Kartanon televisiota oli tietysti hyödynnettävä, joten katsoimme peräti kaksi elokuvaa: Slummien miljonäärin ja Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Slummien miljonäärin näin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa noin vuosi sitten. Pidin siitä silloin ja pidän siitä edelleen. Trainspottingin jälkeen se on varmasti paras näkemäni elokuva Danny Boylelta. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -elokuvassa on samanlainen vinksahtanut tunnelma kuin äskettäin lukemassani kirjassakin. Päässä soi edelleen The Beatlesin Rock and Roll Music, joka elokuvassa esiintyi monessa muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti