Mikäli kaikki olisi aikoinaan sujunut suunnitelmien mukaan, Salla viettäisi tänään sadattaviidettäkymmenettäensimmäistä päiväänsä Japanissa ja palaisi Suomeen noin viiden kuukauden kuluttua. Kolme päivää ennen Sallan suunniteltua lähtöpäivää kuitenkin tapahtui jotain niin mullistavaa, että ystäväni joutui ehkä elämänsä tähän mennessä suurimman päätöksen eteen. Muutaman viikon ajan hän keinui kahden vaihtoehdon välillä tietämättä ollenkaan, mitä tehdä. Valitako kahdeksan ja puoli kuukautta maassa, jonka energia kuluu sekasorrosta toipumiseen ja katastrofin jälkien korjaamiseen vai kokonainen vaihtovuosi jossain muualla kuin siinä kulttuurissa, johon on hakuprosessista lähtien päänsä sisällä totutellut.
Sallan päätös johti lopulta siihen, että tämä palasi lukuvuoden viimeisiksi kuukausiksi Suomen kouluunsa jo kertaalleen hyvästelemiensä ihmisten pariin ja aloitti uuden, kenties jopa ensimmäistä vaikeamman, sopeutumisprosessin, jonka eri vaiheissa olen parhaani mukaan yrittänyt olla tukena. Viime aikoina olemme tavanneet muutaman kerran ja pitäneet hauskaa yhdessä ennen kuin meistä kumpikin suuntaa omille tahoilleen. Siinä samassa olemme puineet kummankin tuoreita isäntäperhetietoja ja kironneet muutamaan otteeseen Sallan uuden kohdemaan Youtube-kieltoa.
Viisi kuukautta puolitäytenä Sallan makuuhuoneen lattialla lojunut matkalaukku on nyt pakattu uudestaan, sillä matkan varrella (matkahan vaihtovuoteen valmistautuminenkin loppujen lopuksi on) sattuneista muutoksista huolimatta, Salla on meistä lähtijöistä ensimmäinen. Kolmen tunnin kuluttua Sallan kone nousee ilmaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja suuntaa Tokion sijasta kohti Pekingiä. Vuosi Kiinassa tulee varmasti olemaan Sallalle mielenkiintoinen ja elämysrikas kokemus. Siitä huolimatta täytyy sanoa, että mua jännittää hirmuisesti Sallan - ehkä jo vähän myös itseni ja Aman - puolesta.
HYVÄÄ MATKAA SALLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti