Viimeisen virallisen kesälomaviikon vietin äidin ja Kuuran kanssa vanhassa huvilassa Va(i)najanraitin varrella. Vanhalla huvilalla en tarkoita yläpuolella näkemäänne aikaa sitten unohdettua autiotaloa, jonka pihalle navigaattori itsepäisesti halusi meidät johdattaa (ja mehän tottelimme), vaan saman kadun toisessa päässä sijaitsevaa taiteilijaresidenssiä. Viikkomme siellä piti sisällään sukulaisten hyvästelyä, vanhoille valokuville (ja Kuuralle) nauramista, yhden epäonnistuneen ja kaksi onnistunutta saunanlämmitysoperaatiota, hyvin matalassa järvessä uiskentelua sekä paljon kauhuelokuvia, mutta vain vähän kauhua.
Ai niin, ja kaksi pikavisiittiä Lahteen.
Kyllä, näin Lahden mäkihyppytornit vaikkakin vain vilaukselta.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että Vainajanraitti onkin todellisuudessa nelostien kaista Lahteen päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti