Musiikkiaakkoset osa 4 (U-Z)

Alkaa olla aika sanoa hyvästi jokunen kuukausi sitten aloittamalleni musiikkiaakkoset-haasteelle. Aakkosten viimeinen pätkä pitää sisällään kirjaimet U:sta Z:taan.

U - Up the Bracket (The Libertines)

Up the Bracket taisi olla peräti ensimmäinen musiikkivideo, jonka The Libertinesilta näin. Ainakin itselleni videosta välittyy iloinen, huoleton tunnelma, joka antaa ymmärtää, että bändin jäsenillä on ollut hyvin hauskaa sitä tehtäessä. Kappaleen aloittavaa karjaisua olen aina vierastanut, mutta muilta osin biisi on makuuni juuri sopivan energinen ja hyväntuulinen.

V - ¡Viva La Gloria! (Green Day)

¡Viva La Gloria! on ehdoton suosikkibiisini Green Daylta. Kappale alkaa rauhallisesti kauniin melodian säestyksellä, mutta räjähtää käsiin ennen kuin alkaa käydä tylsäksi. Kolme ja puoli minuuttia täydellisyyttä.

W - White Winter Hymnal (Fleet Foxes)

Ostin loppukeväästä matkalukemiseksi kesälomaa varten Q-nimisen musiikkilehden siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä oli iso juttu Arctic Monkeysista. Jutun luettuani ajattelin, ettei lehdestä enää ole oikeastaan mitään hyötyä. Olin kuitenkin harvinaisen väärässä. Parin kuukauden päästä törmäsin Fleet Foxesiin Ruisrockissa ja koin rakkautta ensikuulemalta. Parin viikon kuluttua annoin lehden Sallan selailtavaksi, ja tämä bongasi siitä NINE OUT OF 10 CATS PREFER WHISKERS -otsikoidun jutun, joka kertoi tuoreesta bändi-löydöksestäni. Otsikko on melko osuva, sillä bändin kuudesta jäsenestä ainoastaan kitaristi Skyler Skjelsetillä ei ole viiksiä eikä partaa. Oli miten oli, ei mikään turha lehti. White Winter Hymnal on kahdeksas biisi, jonka Fleet Foxes soitti Ruisrockin keikallaan. Itse en sitä muista, mutta kaivoin netistä setlistin. Aika kätevää.

X - X&Y (Coldplay)

Coldplayn musiikissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on kaunista, siinä on kiva tunnelma, eikä se ärsytä ketään. Särmä siitä kuitenkin puuttuu kokonaan. Se on liian hiottua, liian täydellistä, ollakseen enää oikeasti mielenkiintoista. Juuri siksi se varmaan onkin niin kovin suosittua. En voi kieltää, ettenkö ihan pitäisi Coldplaysta. Sen kuunteleminen ei aiheuta mussa suuria tunteita tai intohimoja, mutta taustamusiikkina se toimii mainiosti.

Y - You (Radiohead)

Törmäsin Radioheadiin reilu vuosi sitten, kun löysin bändin esikoisalbumin Pablo Honeyn äidin sekalaisten levylaatikoiden synkistä syövereistä. Radiohead on yksi niistä bändeistä, joista pidän kovasti, mutta joiden kuunteleminen on viimeaikoina jäänyt kovin vähäiseksi. Purjehduksella ollessani rustasimme Tuulin kanssa "musiikkipuut", joihin kokosimme omia suosikkiyhtyeitämme ja -artistejamme. Radiohead pääsi osaksi puuni Melancholy Hill -lokeroa surumielisen tunnelmansa johdosta.

Z - Ziggy Stardust (David Bowie)

David Bowie löi itsensä läpi vuonna 1972 albumillaan Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Tuolloin järjestetyillä keikoillaan Bowie esiintyi Ziggy Stardust -nimisenä kuvitteellisena hahmona, joka taustatarinan mukaan oli ulkoavaruudesta laskeutunut glam rock -tähti. Glam rockista kertova elokuva Velvet Goldmine pohjautuu löyhästi Bowieen ja tämän rooliin Ziggy Stardustina.