Tänään mä olen kysynyt paljon kysymyksiä ja saanut ainakin yhtä paljon vastauksia tulevaan vaihtovuoteeni liittyen. Meillä nimittäin kävi AFS:n kautta kylässä entinen Ranskan vaihtari, joka haastatteli mua ja kertoili siinä ohessa omasta vaihtarivuodestaan.
Kaiken kaikkiaan keskustellessa vierähti peräti kaksi tuntia. Sain esimerkiksi tietää, että ranskalaisissa lukioissa voi kakkosluokalta lähtien opiskelella oman mielensä mukaan joko luonnontiede- tai kirjallisuuslinjalla. Luonnontiedelinja keskittyy matemaattisiin aineisiin ja muuhun yhtä ihanaan. Kirjallisuuslinja sen sijaan perehtyy lähinnä ranskan kieleen ja kirjallisuuteen. Ei varmaankaan ole vaikea arvata, kumman linjan valitsen. Matikan opinnot kirjallisuuslinjalla ovat kuulemma huomattavan yksinkertaisia. Paljon helpompia kuin Suomessa. Pakko myöntää, että se sopii mulle mainiosti.
Sain myös kuulla, että ranskassa todellakin dupataan kaikki, mikä vain dupattavissa on. Toisin sanoen, jos haluan nähdä leffan alkuperäiskielellään, mun pitää suunnilleen matkustaa johonkin Pariisin jättimäiseen teatteriin... En yhtään ihmettele, etteivät ranskalaiset ole loistavia englannissa, jos kieltä ei kerran kuule missään. Musiikkia sentään ei vielä väännetä ranskan kielelle.
Ja kyllä. Jossakin vaiheessa vaihtovuottaan tenttaamani vaihtari (joka muuten oli tosi mukava) alkoi kuulemma jopa nähdä unia ranskaksi. Aina hän ei voinut edes olla varma, millä kielellä sattui milläkin hetkellä ajattelemaan. Tuollaiset asiat ovat tietysti yksilöllisiä, mutta kuulostaa silti jännittävältä...
Vaikken vaihtoprosessin edetessä olekaan missään vaiheessa potenut kovin suurta paniikkia, tämänpäiväisen jälkeen oloni tuntuu jotenkin paljon varmemmalta. Ajatus perheen ja friikkien hyvästelemisestä tosin tuntuu edelleen sen verran käsittämättömältä, ettei sitä oikein kykene edes tajuamaan. Toukokuussa mua odottaa tulevien vaihtareiden orientoitumisleiri Porvoossa. Siitä tulee varmasti hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti